Raimo Piirainen

Kirjoituksia

Ammatillisen koulutuksen reformi

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformista on käyty vilkasta keskustelua. Opettajat ja oppilaat ovat ottaneet kantaa koulutuksen tilasta. Myös elinkeinoelämän puolelta on tullut palautetta, mikä ei ole kovinkaan positiivista koulutuksen reformin puolesta.

Tapasin Teknologiateollisuuden edustajia (yrittäjiä) ja viesti oli heiltäkin samankaltainen. Ammatillisen toisen asteen koulutus ei ole kokonaisuutena onnistunut ja siihen tarvitaan korjausta. Hallituksen uudistus lähtee ajatuksesta työssäoppimisesta ja etäopiskelusta. Joillakin ns. ryskäaloilla se on mahdollista, mutta niitä on nykypäivänä entistä vähemmän. Peruskoulun jälkeen tarvitaan lisäkoulutusta, pelkällä peruskoulun todistuksella ei työllisty enää nykypäivänä. Peruskoulun jälkeen tarvitaan ammatillista koulutusta lähiopetuksena. Tarvitaan uudenlaista järjestämistä, rahoitusta leikkaamalla ja koulutuksen vastuun siirtäminen yrityksille ei ole ratkaisu nuorten koulutukseen ja työllistymiseen.

Yritysten kouluttaminen on nykypäivänä suhteellisen haasteellista, johtuen tiukoista resursseista työyhteisössä. Ammatillisen koulutuksen tarkoitus on antaa oppilaille perustiedot ja parhaiten se tapahtuu lähiopetuksena. Lähiopetus on opastavaa ja pyrkii kehittämään oma-aloitteisuutta. 15-17 vuotiailla nuorilla ei välttämättä ole valmiuksia yksin opiskeluun.

Jos edellisen parlamenttikauden aikana sivistysvaliokunnan sisällä ei olisi ryhdytty viivytystaisteluun opposition ja osin hallituspuolueen jäsenten yhteistyöllä, aivan viime viikkojen aikana ennen vaalitauolle (v2015) lähtöä. Ammatillisen koulutuksen järjestämislaki olisi tullut hyväksytyksi ja rahoituslaki olisi voitu hyväksyä myös. Kainuu olisi pärjännyt sillä esityksellä, koska Kainuussa oli hallintokokeilun jäljiltä vain yksi koulutuksenjärjestäjä. Kainuu olisi säästynyt 3,5 miljoonan euron leikkauksilta, mihinkä se joutui nykyisen esityksen mukaisesti toimintansa sopeuttamaan.

Haastetta riittää vielä seuraavillekin hallituksille. Suomessa on liki 50 000 korkeakoulun aloituspaikkaa ja viimevuosien syntyvyys on noin 50 000. On aivan selvää, ettei koko ikäluokkaa voida kouluttaa lääkäreiksi tai insinööreiksi. Tarvitaan myös ns. suorittavaa työväestöä. Toinen kysymys on se, miten palvelut ja työvoima näillä syntyvyysluvuilla tulevaisuudessa turvataan.