Raimo Piirainen

Kirjoituksia

Eduskunnan hankinnat tikunnokassa

Eduskunnan torkkuhuopahankinta herätti mielenkiintoisen keskustelun ja osin aiheesta. Hankinta istuu huonosti ajankohtaan, jossa eduskunnan arvovaltaa ja luottamusta on koeteltu muutoinkin. Avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääntyminen johtavat helposti tulkintoihin pröystäilystä. Kuten todettu, huovat olisivat voineet jäädä hankkimattakin työtehokkuuden ja työhyvinvoinnin siitä millään muotoa kärsimättä.

Huopakeskustelussa on haettu kärjistyksiä. Muotia on verrata montako muuta mitä milläkin olisi saanut. Negatiivisuus on purkautunut sekä kansanedustajia että myös huovan suunnitellutta muotoilijaa kohtaan. Eduskunta näyttäytyy talona, jossa kansanedustajan oletetaan tietävän kaikesta kaiken. Ikävä kyllä näin ei ole. Torkkupeite tuli yllättäen ja pyytämättä. Ilmankin olisi pärjätty. Puolustan huovan tekijää. Koen tärkeänä, että suomalaista muotoilua tuetaan muutoinkin kuin juhlapuheissa. Taiteen tunteminen tai sen arvottaminen ei ole yksiselitteistä.

Keskustelu on herättänyt pohtimaan sitä, olisiko tällaisia hankintoja mahdollista kilpailuttaa esimerkiksi osana alan koulutusta siten, että eduskunnan erityispiirteiden huomioiminen sisällytettäisiin osaksi luovan työn prosessia? Meillä on paljon kansainvälisesti tunnettuja nuoren polven musiikintekijöitä, jotka ovat löytäneet omat kanavansa menestykselleen. Epäilemättä myös muotoilussa ja muilla taidealoilla on lahjakkuuksia, joiden esiin nostamisessa julkinen sektori voisi tehdä nykyistä enemmän.  Apurahajärjestelmä on yksi taiteellisen työn tärkeä tukimuoto ja mahdollistaja, mutta taiteentekijä kaipaa muutakin tunnustusta työlleen kuin rahan.

Eduskunnan hankinnat eivät ole ensimmäistä kertaa tikunnokassa ja toimintakulttuurien arviointia voisi saadun palautteen perusteella kaiketi tehostaa. Reilun vuoden mittaisella edustajakokemuksellani en lähde neuvomaan, vaan uskon käytäntöjen kyllä muuttuvan vähitellen. Eduskunnassa on kuten kaikissa suurissa työyhteisöissä omia käytänteitä, joista osa heijastelee menneitä arvoja.

Työelämässä tärkeän hiljaisen tiedon lisäksi välittyy aina myös hiljaisia asenteita ja niiden tunnistamisessa uusilla työntekijöillä riittää haasteita. Eduskunta ei tee tässä poikkeusta. Huopakeskustelun kärjistymisen ymmärtää. Se on mittasuhteiltaan käsitettävissä oleva. Kunpa me suomalaiset olisimme yhtä hereillä ja pystyisimme hahmottamaan kasvavien tuloerojen mittasuhteet ja sen seuraukset.

Tilanne on sama, jos jääkiekkojoukkue ryhtyisi vapaaehtoisesti pelaamaan yhden pelaajan alivoimalla, antaakseen vain enemmän tilaa neljälle muulle pelaajalleen. Kyllä! Viidennes kansasta istuu jo penkillä puremassa mailan tuppea miettien syytä penkkikomennukseen. Siihen meillä ei olisi varaa, mutta sellaisella pelisysteemillä on viime vuodet pelattu. Seuraavaksi kokeiltaneenkin jo ennakkoluulotonta ja ennennäkemätöntä kahden pelaajan alivoimasysteemiä. Ja jos EK:n toive toteutuu, ilman erätaukoja pidennetyin vaihdoin.

Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 18.11.2010