Raimo Piirainen

Kirjoituksia

Eurokriisin bluffit ja selätykset

Euro on tukenut Suomen talouskasvua, työllisyyttä ja on luonut meille ennakoitavissa olevan korkokehyksen. Talouskriisi on kuitenkin murtanut tämän vakauden ja euromaat käyvät sitä kuuluisaa karhunpainia markkinavoimia vastaan. Jyrki Katainen (kok.) julisti jo markkinavoimat selätetyksi. Selätys oli kuitenkin huono ja valtiovarainministerin voittajaksi julistautuminen oli ennenaikaista. Totuus on, että markkinavoimat pyörittävät tätä peliä veronmaksajien kustannuksella.

EU-vakaus on nyt historiaa ja tulevaisuutta ei kukaan osaa ennustaa. Keskeisin syy on tähän, että eurooppalaiset poliittiset päättäjät ovat useita kertoja rikkoneet tekemiään päätöksiä. Monessa euromaassa on harjoitettu vastuutonta budjettipolitiikkaa ja EU-tasolla on rikottu tehtyjä sopimuksia. Kriisi venyy, koska Euroopan rahaliitossa on valuvika jota näillä lyhyen aikavälin pelastusoperaatioilla ei ratkaista. Yhteisestä rahasta huolimatta, yhteisen finanssipolitiikan puute mutkistaa kriisin voittamista. Seuraukset on nähtävissä – taas painetaan paniikkinappia.

Kreikan ja Irlannin talousbluffeista on puhallettu ilmat ulos. Jättimäisten huijauksien seurauksena bluffimaiden tukitarve on paisunut ja muiden tukilasku kasvanut. Tätä vajetta paikkamaan ollaan nyt määräämässä eurooppalaisia veronmaksajia.  Kun ratkaisua Kreikka-lainasta tehtiin, SDP esitti, että luottokriisin ratkaisumallin pitää olla sellainen, ettei se ei palkitse holtittomasta taloudenpidosta ja luotonannosta. Nämä vaatimukset eivät tavoittaneet kuitenkaan niitä mainostettuja kuulevia korvia. Lähinnä hallituksen taholta luotiin mielikuva siitä, että massatyöttömyys ja heinäsirkkaparvet odottavat oven takana.

SDP:n vaatimien kriisilainojen ratkaisusta puuttuivat ja puuttuvat edelleenkin nopeat ja tehokkaat rahoitusmarkkinoiden vastuuta kasvattavat toimet pankki- sekä rahoitusmarkkinaverosta. Käytännössä on vaatimusten suhteen käynyt juuri päinvastoin. Kun kriisi on edennyt ja euromaiden korkotaso on noussut, rahoituslaitokset ovat kyenneet monimutkaisten rahoitusinstrumenttien avulla hyödyntämään kriisiä omien voittojensa maksimointiin.

Talouskriisi ja kaikki sen jatkovaiheet ovat osoittaneet armottomalla tavalla eurojärjestelmän seurannan ja väärinkäytöksiin puuttumisen heikkouden. Pankkien stressitestitkin olivat veronmaksajien sumutusta. Suomen pitää toimia nyt kriisin keskellä erittäin tarkasti, rajata omat riskinsä niin, että Suomen veronmaksajat eivät joudu europankkien myöntämien luottojen maksumieheksi.  Nyt on muun muassa aiheellista kysyä, miten menetellään kun lisää takaajia joutuu sellaiseen tilanteeseen, että eivät voi olla takaajina? Jaetaanko takausvelvoite silloin uudelleen jäljelle jääneiden maiden kanssa? Irlanti on nyt nähty. Miten on Espanjan, Portugalin ja Italian laita? Olemme tässä uljaassa joukossa takaajana, seuraukset jää nähtäväksi.

Myönnetyissä takauksissa on huolestuttavaa, että eduskunta ei ole vastuullisesti tässä vakavassa tilanteessa perustuslain osalta käynyt takausperusteita läpi. Eikä säätelyperusteita eduskunnan päätös- ja budjettivallan näkökulmasta ole käsitelty. Valtion vuotuisesta talousarviosta on jo yksi viidesosa myönnetty eurolainoihin ja -takauksiin. Miten pitkä tämä piikki voi olla?

Kirjoitus on julkaistu Kainuun Sanomissa 27.11.2010