Raimo Piirainen

Kirjoituksia

Hautajaiset ilman vainajaa

Sosialidemokraattista puoluetta ja SAK:ta on viime viikkoina haudattu milloin minkäkin tahon toimesta. Kolumnien lisäksi on tuhnauteltu monenkirjava joukko tutkimuksia, joissa sekä SDP että ammattiyhdistysliike on leimattu likimain syypäiksi kaikkeen yhteiskunnalliseen pahoinvointiin. Jotkut mielenkiintoisiltakin vaikuttaneet tutkimusaiheet ovat lopulta vesittyneet läpitunkevista tilaajan tarpeista. Tapana on, että nollatutkimukset kruunataan räväkällä otsikolla joko tutkimuksen vähäisen sisällön johdosta tai selonteon tilanneen lähtimet huomioiden. Vale, emävale, tilasto, tutkimus. Hyviäkin tutkimuksia toki julkaistaan, mutta yhä useammin on syytä syventyä tilaajan motiiveihin ja asemaan osana yhteiskunnallista verkostoa.

Yksi viime aikojen hyväkkäitä on EVA suomalaista työhyvinvointia käsitelleine raportteineen. Tutkimuksen mukaan työelämässä asiat ovat mallillaan. Kahdeksan kymmenestä on tyytyväisiä työhönsä. He pitävät työstään. Osa jopa kynsin hampain. Ainoan varjon suomalaisen työhyvinvoinnin ja kansakunnan kaikkinaisen muun hyvän ylle langettaa tietysti ammattiyhdistysliike, joka estää globaaliin markkinatalouteen kuuluvan liberaalidynaamisen henkilöstöpoliittisen resurssijouston vaarantaen näin kansainvälisen kilpailukykymme. Muuten menisi mukavasti. Paitsi että lomiakin on liikaa ja työurat liian lyhyet.

Lehtiotsikko kertoi SAK:laisten äänestysinnon eduskuntavaaleissa romahtaneen. Vaalit järjestetään vajaan puolen vuoden kuluttua. SAK kuuluu myös hylänneen kaikkein köyhimmät. Epäselväksi tosin jää, missä kohtaa köyhyyden poistaminen ulkoistettiin valtiolta ammattiyhdistysliikkeelle. Sitä voisi tutkia jokin muu kuin elinkeinoelämältä rahoituksensa saava tutkimuslaitos tai poliittisin perustein läänitetty viranomaistaho. Kai sellaisiakin vielä löytyy?

SDP:n ja ammattiyhdistysliikkeen muistopuheiden laatijoita on helppo ymmärtää. Hyvinvointivaltio on tarjonnut turvaa, koulutuksen ja mahdollisuuksia. Ei ole ollut tarvetta nousta barrikadeille. Youtubesta löytyy videoita, joissa entisaikojen politiikan tekijät tekevät tahtomattaankin tämän ajan sketsiviihdettä.

Lattekahvilan kulmapöydässä jää helposti huomaamatta, miten paljon tämä aika muistuttaa tapahtumia sata vuotta sitten. Torpat ja taksvärkit ovat saaneet uudet muodot. Kansa on jakautunut kahtia, työntekijöiden oikeuksia heikennetään, tuloerot lisääntyvät, ihmisten elämä rekisteröidään ja liikkeitä valvotaan, kasvava osa väestöstä kohtaa määränsä pään hoidon puutteeseen. Yhtäläisyyksiä on pelottavan paljon.

Tokihan SDP ja ammattiyhdistysliikekin tarvitsevat tuunaamista. Kukapa ei näinä aikoina. Hautaan pantaviksi ne ovat kuitenkin vielä liian hyvässä hapessa. Josko ensin pidettäisiin nykyisenkaltaisen, eriarvoisuutta lisäävän hallitustavan peijaisia?