Raimo Piirainen

Kirjoituksia

Hyvinvointia ikääntyville

Maamme hyvinvointi on rakennettu kovalla työllä ja uskolla tulevaisuuteen. Veroja on kerätty mm. julkiseen terveydenhuoltoon. Näin on turvattu kaikille säällinen elämäntaival titteleihin katsomatta. Nyt Suomi ja erityisesti Kainuu ikääntyy kiihtyvällä vauhdilla. Väestön ikääntyminen tarkoittaa palvelutarpeen lisääntymistä.

Ihmiset elävät nyt pidempään ja tärkeää on ikääntyä terveenä. Tässä hyvinvointitehtävässä julkisilla palveluilla on keskeinen asema. Kaikilla pitää olla tasa-arvoinen mahdollisuus terveydenhoitoon, kotiapuun ja arkielämän turvaan. Terveydenhoidon yksityisiä ohituskaistoja ei pidä suosia, vaan julkisten palvelujen toimintaedellytyksiin pitää luoda riittävät puitteet, jotta ikäihmisten palvelut voidaan taata. Siitä huolimatta, että ikäännymme terveempinä, niin jossain vaiheessa tarvitsemme lääkäriä tai muuta hoivaa. Kainuulaisille maakunnan oma erikoissairaanhoito on elinehto, tästä vaatimuksesta ei saa tinkiä. Kainuun keskussairaalan tulevaisuus on myös kainuulaisten tulevaisuus.

Uskon yhteiskunnan asemaan ikäihmisten hyvinvoinnin luojana ja turvaajana. Julkiset palvelut ovat suomalaisten arvostamia, hyvinvointivaltion keskeisimpiä tukipilareita. Päivähoito, vanhustenhoiva, koulutus, terveydenhoito ja infrastruktuuri ovat kaikki asioita, joiden saatavuudesta ja laadusta meidän täytyy pitää huolta. Ikäihmisille pitää tarjota monenlaisia palveluja. Useimmat ihmiset haluavat säilyttää vastuun itsellään omasta elämästä ja tämän tarpeen mukaisia palveluita julkisen sektorin pitää tuottaa. Ikäihmisen hyvä elämä syntyy laadukkaasta asumisesta, riittävistä palveluista sekä liikuntakyvystä. Perustuslain mukaan julkisen vallan tehtävä on huolehtia väestön hyvinvoinnista ja terveydestä. Ikäihmisten hyvinvoinnissa on kysymys valtiovallan ja kunnan yhteisvastuusta. Lisäksi meillä jokaisella on vastuu läheisistämme.

Eriarvoisuus on kasvanut Suomessa ja sen vaikutukset näkyvät arkipäivässä. Suomi on palannut luokkayhteiskuntaan, josta pääsimme eroon 70- ja 80-lukujen hyvän tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden kehityksen aikana. Eläkeläisten keskuudessa eriarvoisuus näkyy hyvinkin merkittävästi. Usealla eläkeläisellä on pieni eläketulo, jolloin eläketulosta suurin osa menee lääkkeisiin ja sairaanhoidon kustannuksiin. Suuret ikäluokat siirtyvät kohta eläkkeelle, jolloin eläkeläisten määrä kasvaa merkittävästi ja on pelättävissä, että eriarvoistumiskierre syvenee eläkeläisten lisääntymisen myötä. Nyt pitää panostaa työterveyshoitoon, työnsisältöjen kehittämiseen ja aktiivisen liikunnan kannustamiseen. Valtion on tuettava kuntien mahdollisuutta järjestää erilaisia vaihtoehtoja ihmisten liikunnan aktivoimiseksi. Hyvä fyysinen kunto ylläpitää myös hyvää psyykkistä kuntoa. Liikunta ei välttämättä lisää elinvuosia, mutta antaa laatua elämään.

Vanhustenhoivassa on nyt paljon puutteita. Vanhustenhoiva tarvitsee tiukempaa säätelyä, tehostettua valvontaa ja erityisesti lisää toimintaresursseja. Vanhuspalvelulaki tarvitaan pikaisesti. Laissa tulee määritellä mitoitukset, millä resursseilla vanhukset hoidetaan ja missä vaiheessa vanhus tarvitsee palvelukotiasumista tai laitospaikan oman kodin sijaan.

Valtiovallan on taattava kunnille riittävästi valtionosuuksia sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen. Nykyisillä resursseilla kunnat eivät kykene huolehtimaan ikääntymisen aiheuttamista haasteista. Vanhustenhoivassa on kysymys ihmisarvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta. Hyvinvointivaltiolla on talouden suhdanteista riippumatta oltava varaa huolehtia lapsista ja vanhuksista. Hyvinvointipalvelut eivät saa olla myöskään riippuvaisia siitä, missä päin ihminen asuu. Oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus pitää olla ne arvot, joilla hyvinvointia maahamme rakennetaan.