Raimo Piirainen

Blogi

Kalastusasetusluonnos puhuttaa

Kalastusasetusluonnos putkahti julkisuuteen virkamiesten käsistä vuoden vaihteessa, jonka jälkeen asetusluonnos on saanut ripitystä usealta taholta. Myös ministeri Orpo on kiirehtinyt julkisuuteen rauhoittamaan tilannetta kertomalla, että esityksessä on vielä paljon parannettavaa. Tästä olen ministerin kanssa täysin samaa mieltä.

Orpo on tiedottanut, että erityisesti on pohdittava sitä, mitkä asiat tulee säädellä asetuksella ja mitkä jäävät paikallisesti säädeltäväksi käyttö- ja hoitosuunnitelmien perusteella. Suomi on pitkä maa ja on vaikea tehdä säännöksiä, jotka sopivat koko maahan. Suomen kaltaisessa pitkässä maassa kalakanta ja vesistön olosuhteet vaihtelevat paljon, siksi paikalliselle osaamiselle tulee jättää tilaa rajoituksia säädettäessä. Vesistöalueiden käyttäjät tuntevat alueensa vesistöt ja heidän tietotaitojaan kannattaa käyttää hyväksi, mikäli halutaan paras tulos kalakantojen suojelussa. Yhteen sapluunaan Suomen kalastusolosuhteita on mahdoton tunkea.

Kansalaisia on puhuttanut verkkokalastuksen sääntely. Asetuksessa on esitetty vapaa-ajan- ja kotitarvekalastuksen verkkomäärän rajoittamisesta kahdeksaan 30 metrin pituiseen verkkoon. Tämä olisi kokonaan uusi kalastusrajoitus, sillä nykyinen kalastuslaki ei lain tasolla rajoita verkkomäärien käyttöä. Pohjois-Suomen asukkaan näkökulmasta rajoittaminen on turhaa, sillä harvaanasutuilla alueilla vesistöt ovat pääsääntöisesti alikalastettuja. Nostan hatun korkealle kaikille niille kalastajille, jotka kalastavat omiin tarpeisiin tai ammattimaisesti pohjolan ankarien luonnon olosuhteiden alla. Näissä olosuhteissa tämän suuntaisia rajoituksia valtion taholta ei enää kaivata.

Kalastusasetusluonnos sisältää muitakin kummajaisia. Asetuksen mukaan vapaa-ajankalastuksessa sallitaan enintään yhden lohen, taimenen ja järvilohen saaliiksi ottaminen kalastajaa ja vuorokautta kohti. Taas pitää sanoa, että moinen rajoitus Pohjois-Suomen vesitöissä on täysin tarpeeton. Saaliskiintiön kunnioittaminen tuottaisi aivan varmasti verkkokalastajille suuria ongelmia. Miksi luoda rajoitus, joka ei tule toimimaan käytännössä?

Perinteisen viehekalastajan näkökulmasta, taimenen ja järvilohen kalastuksen vieherajoitus on turhaa catch & release hypetystä. Asetuksen mukaan näitä kaloja pyydettäisiin jatkossa vieheillä, joissa on enintään yksi kolmihaarainen väkäsetön koukku tai kaksi yksihaaraista väkäsetöntä koukkua. Harjusta saisi samasta joesta pyytää kuitenkin perinteisillä lipoilla ja vaapuilla, joissa on väkäselliset kolmihaarakoukut. Tällä asetuksella kalastaja asetettaisiin taas eriskummallisen valinnan eteen, harjukselle kelpaava pikkuvaappu tai lippauistin kelpaa myös taimenelle.

Kun tähän rajoitusten sekasoppaan lisätään vielä suurhaukien suojelu, olen ministerin Orpon kanssa samoilla linjoilla – asetusluonnoksessa on yhtä paljon moitittavaa kuin sen kuuluisan alokkaan asennossa. Alokkaan asento oli niin huono, että korjaamalla se ei parantunut vaan piti tehdä kokonaan uusi. Aika näyttää paraneeko kalastusasetusluonnos korjaamalla, vai pitääkö sekin tehdä kokonaan uudestaan? Toivon, että ministeri on vahvasti sanojensa takana ja muuttaa asetusta käytännössä toimivampaan suuntaan.