Raimo Piirainen

Blogi

Ketunhäntä kainalossa

Valtiontalous on hankalassa jamassa. Nykyiset valtion verotulot ja muut tuotot eivät riitä kattamaan julkisen talouden menoja. Tämän vuoksi hallitus on joutunut tekemään useita raskaita säästöpäätöksiä, mutta siltikään valtiontaloutta ei ole saatu vakautettua. Valtiontaloutta on sopeutettu liki seitsemällä miljardilla eurolla, mutta vastaavasti työttömyyden lisääntymisen ja verotulojen vähentymisen takia valtion velanottotarvetta on edelleen. Nykyinen taloustilanne on suosinut lähinnä niin sanottuja talousprofeettoja, joista kukin on päässyt esittämään talousoppejaan.

Keskustan puheenjohtaja Sipilä on tuottavuuden kehittämisen nimissä todennut julkisen sektorin liian suureksi suhteessa yksityiseen yritystoimintaan. Jos yksityinen sektori sakkaa kysynnän ja tuotekehityksen puutteesta, pitäisikö julkista sektoria välittömästi keventää vastaavasti? Julkinen sektori tuottaa peruspalvelut niin valtion kuin kuntasektorin puolella.

Sipilä vaatii henkilökunnan vähennystä valtio- ja kuntasektorilta. Mitähän miettii moisesta ajatuksesta kuntatyöntekijä, joka on keskustan kannattaja? No, Sipilä on tarkentanut sanomaansa ja sanoo, ”ettei tuottavuuden kehittäminen tarkoita henkilökunnan vähennystä”. Todellakin, tuottavuutta voidaan parantaa myös työnoptimoinnilla. Sipilä ei voi toimia niin, että yrittäjien tilaisuudessa hän puhuu toista kuin mitä hän esittää virallisesti.

Vallitsevana talouspoliittisena oppina pidetään laajaa veroalennusta, jonka taikavoimalla poistettaisiin kaikki talouden kasvun esteet ja valtiontalouden alijäämä olisi samalla pois pyyhkäisty. Onko ratkaisu näin yksinkertainen vai onko tämän veromallin esittäjillä ketunhäntä kainalossa? Tätä esitystä vastaan sotii ainakin monet kansainväliset tutkimukset, jotka ovat osoittaneet Suomen menestyvän hyvin maailman valtioiden joukossa. Muun muassa kilpailukykyvertailuissa Suomi on aina maailman parhaiden joukossa.

On tärkeää sisäistää, että veronalennus-koulukunnan mielestä, olipa kyseessä taloudellinen noususuhdanne tai lasku, sopiva toimenpide on aina alentaa verotusta. Sen sijaan verojen korottaminen on tälle koulukunnalle ikuinen myrkky, joka ei sovi mihinkään taloustilanteeseen.

On ymmärrettävä, että verojen alentamisen tarjoaminen lähestulkoon kaikkiin talousongelmiin on tärkeä osa uusliberalistista ajattelua, jonka mukaan markkinavoimien täytyy saada mellastaa täysin vapaasti ja valtion rooli olisi minimoitava. Tuorein heijastus tämän koulukunnan toimista on kokoomuksen jarrutusvaihde sote-uudistuksen valmistelussa.

Jos veroalennuksen tielle lähdettäisiin, toisessa vaakakupissa on Suomen menestyksen kivijalkana ollut yhteiskunnallinen eheys. Tätä eheyttä ei saa päästää rapautumaan. Tärkeä osa yhteiskunnallista eheyttä on tasa-arvoiset terveyspalvelut. Heijastus uusliberalistisen talousmallin seurauksista onkin nähtävissä juuri terveyserojen jyrkkänä kasvuna. Tähän negatiiviseen ilmiöön sote-uudistuksessa pureudutaan. Onkin harmittavaa, että tätä sote-uudistuksen tärkeintä tavoitetta hallituskumppani kokoomus on asettunut nyt uusliberalistisessa hengessä vastustamaan.

Seuraavaa hallituspohjaa mietitään ja suunnitellaan monissa keskustelupöydissä ympäri maan. Myös media tiedustelee kansanedustajilta näkemyksiä seuraavasta hallituspohjasta. Olen keskustellut seuraavasta hallituspohjasta muutamien keskustan kansanedustajien kanssa ja meillä on hyvin yhtenäinen näkemys seuraavasta punamultahallituspohjasta.