Lastensuojelun tilasta

Etusivu,Kirjoituksia

Menneiden viikkojen aikana on keskusteluun mediassa noussut lastensuojelun tilanne. Tilastojen mukaan lastensuojelun tarve on edelleen kasvanut. Täytyy heti alkuun kiitellä Kalevan päätoimittaja Sanna Keskistä hänen nostaessa asian esille merkittävällä vaikutuskanavalla. Aiheesta on käyty keskustelua silloin tällöin aikaisemminkin.

Meidät Oulun vaalipiirin kansanedustajat kutsuttiin viime syksynä tutustumaan lastensuojelun tilanteeseen Ojantakasen sijaishuoltoyksikköön Pulkkilan toimipisteeseen. Paikalle oli kutsuttu myös sosiaalityöntekijöitä, poliisin edustaja, opettaja, paikallisen yksikön edustajat sekä muita asiantuntijoita lastensuojelun sektorilta.

Saimme varsin kattavan kuvauksen sellaisten nuorten tilanteesta, joilla asiat eivät ole kohdallaan. Koulunkäynti on keskeytynyt, on huumeiden käyttöä sekä rikollista toimintaa. Miten arvelette tällaisen nuoren uskovan puhetta tai kehotuksia? Ei mitenkään. Heiltä ei saa ottaa pois puhelinta, jolla he pääsevät tilaamaan sijaiskotiin huumeita tai muita päihdyttäviä aineita. Heitä ei saa ottaa kiinni, jos ovat lähdössä mielivaltaisesti omille teilleen. Heidät pitäisi saada palaamaan karkuteiltään maanittelemalla. 

Jotenkin tuntuu, että lapsille ja nuorille on annettu liian paljon valtaa. Poliisitkin ovat voimattomia nuorten edessä. Vierailumme aikana saimme kuulla monen ammattiosaajan suusta lainsäädännön menneen metsään tietyiltä osin. Hyvin usein kuulee sanottavan, kuinka ”meidän tulevaisuus on nuorten käsissä”. Näinhän se on, mutta tänä päivänä tätä ei voi yleistää. Yhteiskunnasta syrjäytyneen nuoren menetys on järkyttävää, ja se on myös suuri taloudellinen menetys yhteiskunnalle.

Lastensuojelulain tarkoitus on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista. Näin sanotaan laissa.

Jos perheen voimavarat eivät jostain syystä riitä, eikä ole mitään muuta mahdollisuutta nuoren pelastamiseksi negatiivisilta vaikutuksilta, silloin astuvat kuvaan muut huoltajat, jotka ovat lähinnä sosiaaliviranomaisia. Lailla pyritään turvaamaan lapsen tai nuoren etu, ensisijaisesti viranomaisten puolelta tukemalla perhettä ja vasta toissijaisessa tilanteessa tehdään huostaanottopäätös.

Nämä nuoret ovat jo tuohon ikään tultuaan käyneet kovan koulun. Heille ei ole missään elämän vaiheessa kerrottu tai opetettu rajoja, tai saatu ainakaan ymmärtämään niiden merkitystä. Rajoilla esim. määritellään milloin mennään nukkumaan, noustaan ylös ja mennään kouluun, puhumattakaan yhteisesti sovituista käyttäytymistavoista.  ”Rajat ovat rakkautta ” on usein käytetty slogan asiaa ilmaistessa.

Lasten ottaminen pois perheestä ja sijoittaminen esim. sijaishuoltoyksikköön tehdään nuoren parhaaksi. Mutta jos erityiskoulutuksen saaneella sijaiskodin henkilökunnalla ei ole keinoja, millä puuttua nuorten tilanteeseen, on heidänkin osaltaan peli menetetty. Lainsäädäntöä on viety koko ajan huonompaan suuntaan tai sitten tulkitsijoiden oma ajatus ohjaa tulkintaa.

En ole lastensuojelulain asiantuntija, mutta jotenkin tuntuu, kun kuuntelee sijaishuoltoyksikön työntekijöitä, etteivät he pysty tekemään nuorten hyväksi riittävästi. Pelkkä ohjaus ei aina riitä, tarvitaan myös kurinpidollisista toimia, enkä tarkoita fyysisiä, esim. pelkästään talteenotto ja vapauden poisto tietyksi aikaa pitäisi olla mahdollista.

Lastensuojelun tarve on kasvanut koko ajan. Koronan vaikutukset ovat lisänneet lastensuojelun tarvetta, mikä kertoo meidän perheiden ongelmista hyvin paljon nykypäivänä. Ennen kaikkea ihmettelen oikeusasiamiehen yksikön toimintaa ja kannanottoja lastensuojelun tilaan ja varsinkin nuorten sijaiskotien toimintaan. Ovatko he ryhtyneet tulkitsemaan lainsäädäntöä? Mielestäni se kuuluu tuomioistuimelle.

Kirjoitus on julkaistu Kalevassa