Luonnonvarakeskuksen toiminnasta

Kirjoituksia

Suurpetoasiat puhuttavat kaiken aikaa Kainuussa ja myös muualla Suomessa. Kansanedustajille tulee viestejä Susien liikkeistä tiiviilläkin asuin alueilla. Myös metsästäjät ovat reagoineet pitkin syksyä yhä enenevissä määrin esiintyviin Susi havaintoihin koirien raateluun ja tappoon. Myös kotieläimet ovat joutuneet Susien syötäväksi aivan pihapiirissä.

Suurta hämmästystä metsästäjien suunnalta nosti Luken ilmoitus luopua susipainoista. Näytti siltä, että viimeinenkin mahdollisuus arvioida susien liikkeitä alueilla katoaa. Miten pystyy tarkastamaan, onko alueella susia, – uskaltaako viedä koiransa metsään, kun ei tiedä missä päin sudet minäkin päivänä ovat. Minäkin sain asian tiimoilta useita viestejä. Keskustelin ministeri Lepän kanssa ja esitin myös maa- ja metsätalousvaliokunnassa, että kuulisimme Luonnonvarakeskusta susipanta asiassa. LUKE:n kuuleminen asiassa ei ole vielä järjestynyt, oletan sen kuitenkin järjestyvän lähiaikoina.

Sen sijaan maa – ja metsätalousministeri Lepän tapaamisessa sain tiiviin yhteenvedon asian tilasta. LUKE poistaa pannat niiden epäluotettavuuden takia, päivitykset eivät toimi ja pantojen huollossa sekä varaosien saannissa on ongelmia. LUKE:ssa mietitään uutta seurantajärjestelmää ja myös yhteistyö metsästäjien kanssa on noussut arvoonsa. Nykyinen ”tassujärjestelmä” ei ole saanut metsästäjien suosiota, koska kaikki havainnot eivät realisoidu järjestelmään. Uudistuksen tarkoituksena olisi kehittä järjestelmää suoraan kontaktoivaksi eli jos tassujärjestelmään merkittään havainto, tulisi sinne suoraan merkityksi ilman välikäsiä. Toiminta olisi saman tapainen kuin omariistassa havainto tai kaatomerkintä, tämä olisi mielestäni uudistuksen kannalta tarkoituksen mukainen ja luotettava. Jos asia järjestyisi edellä mainitulla tavalla, uskon sen olevan metsästäjien kannalta hyvä havaintoväline susien liikkeisiin ja seurantaan.

Kuluneen viikon maanantaina sain myös osallistua toiseen Kainuuta koskettavaan tilaisuuteen. Sain osallistua ensimmäisen kerran Kainuun metsäneuvoston kokoukseen, johon valtioneuvosto esitti minut edustajakseen. On todella mielenkiintoista ja arvokasta päästä kokoukseen seuraamaan Kainuun metsien hoitoa ja suunnitelmia metsien kestävästä käytöstä. Minulle jäi ensimmäisestä kokouksesta kuva vastuullisesta ja aktiivisestä kainuulaisten metsien käytöstä. Kainuun metsiä käytetään huomattavasti vähemmän kuin niiden vuotuinen kasvu on. Ainut huolen aihe mikä mieleeni kokouksesta jäi, oli, etteivät kaikki metsänomistajat hoida metsiään riittävällä sitoumuksella. Parantamisen varaa metsien hoidossa löytyy myös muualta kuin Kainuusta.

Kirjoitus on julkaistu Kainuun Sanomissa