Raimo Piirainen

Kirjoituksia

Kotimainen energia politiikan pelinappulana

Turvetuotanto on Pohjois-Suomessa tärkeä työllistäjä ja talouden vauhdittaja. Turve työllistää suoraan tai välillisesti noin 10 000 suomalaista. Erinomaista turpeen työllisyysvaikutuksissa on se, että turve työllistää erityisesti syrjäseutujen asukkaita, joissa työpaikat ovat kiven alla ja uuden työn luominen on vaikeaa. VTT:n laskelman mukaan energiaturve tuottaa parhaillaan vuodessa noin 500 miljoonan euron rahavirran kansantaloudelle.

Tällä hallituskaudella vihreän ympäristöministerin johdolla kotimainen energiantuotanto on ajettu vaikeaan tilanteeseen. Turvetuotannon vastustajat haluavat ajaa turvetuotannon alas sillä perusteella, että turpeen ympäristö- ja ilmastovaikutukset olisivat kestämättömiä. Pohjimmiltaan vimma ajaa turpeen tuotanto alas perustuu kehäkolmosen sisäpuolen umpivihreiden maailmaa syleilevään ympäristö- ja ilmastopolitiikkaan. Ylen MOT-ohjelmassa (17.3.2014) nähtiin tämän politiikan lopputulos. Surkeat umpivihreät poliittiset päätökset ovat johtaneet siihen, että kivihiili on korvannut kotimaisen puuhakkeen ja turpeen energianlähteenä. Samalla vaaraan on asetettu suomalainen työ. Nyt uhkaa kadota iso osa suomalaista infrastruktuuria, työtä suunnittelupöydiltä, konepajoilta, tuotantolaitoksilta, kuljetusketjuista ja itse soilta.

Turve on tärkeä tuki- ja seospolttoaine kotimaiselle puulle. Turpeen verotus täytyy pitää maltillisena, tai se johtaa yhä syvempään kriisiin, mitä tähän mennessä on jo nähty. Seurauksena voi muun muassa biovoimalaitosinvestointien peruuntuminen tai lykkäytyminen ja tämä jarruttaa myös puuenergian käyttöä. Turvetta tarvitaan myös energialaitosten polttoainehuollon ja laitosten teknisen toimivuuden parantamiseksi. Vaihtoehtoja ei ole kuin yksi, energiapolitiikan suuntaa pitää muuttaa. Kotimaisella turpeella ja puulla pitää korvata fossiilisia tuontipolttoaineita, samalla parannetaan maamme energian huoltovarmuutta.

Valtioneuvoston ilmastopoliittisen selonteon käsittelyssä päädyttiin siihen johtopäätökseen, että vähäpäästöiseen yhteiskuntaan siirtyminen hidastaa talouden ja aineellisen elintason kasvua. Nykyinen hidas talouskasvu ja vahvat ilmastopoliittiset tavoitteet kättelevät siis huonosti toisiaan. Ilmastonmuutos on vakava asia, jonka torjumiseksi pitää tehdä pitkäjänteisiä toimia. On myös ehdottoman tärkeää pitää kiinni myös aluepoliittisista tavoitteista. Suomi on pitkä maa, johon mahtuu paljon erilaisia energiaratkaisuja. Siksi alueiden vahvuudet pitää nostaa yhdeksi keskeiseksi tekijäksi energiapolitiikka suunniteltaessa. Paikallisuutta energian tuotannossa pitää vahvistaa jo siitä syystä, että esimerkiksi kuljetuskustannusten nousu heikentää syrjäseutujen asemaa ja lisää päästöjä.

Tulevaisuuden energiapolitiikka suunniteltaessa täyttyy ottaa huomioon muutkin näkökohdat kuin maailmaa syleilevä vihreys: kuten uusiutuminen, kotimaisuus, aluetalouteen ja työllisyyteen liittyvät seikat. Lisäksi meidän pitää huolehtia energian kansallisesta huoltovarmuudesta, tässä turpeella ja kotimaisille puulla täytyy olla tärkeä asema.