Raimo Piirainen

Kirjoituksia

Kreikkalainen velkaralli

Kreikan kriisi syntyi vuonna 2009, kun luottoluokittaja Fitch laski Kreikan luokituksen tasolle BBB+, eli euromaista kaikista alhaisimmaksi. Kreikkalaiset olivat jääneet kiinni kelvottomista tilastointimenetelmistään. Virallisia tilastoja oli tietoisesti vääristelty, jolloin julkisen talouden tila saatiin näyttämään paljon paremmalta kuin mitä se oli. Todellisuudessa Kreikan valtion menot olivat kroonisesti ylittäneet tulot maan yhdeksänvuotisen eurojäsenyyden aikana. Samoin taloutta kehittävät toimenpiteet oli jätetty toteuttamatta. Luottoluokituksen alentaminen syöksi kreikkalaiset osakkeet ja joukkovelkakirjat rajuun laskuun.

Euroopan Unioni edellyttää jäsenmailtaan tarkkaa budjettikuria. EU:n sääntöjen mukaan jäsenmaiden alijäämät eivät saisi ylittää kolmea prosenttia kansantuotteesta. Kreikan budjettialijäämäennuste nousi hetkessä lähes 13 prosenttiin. Kreikan ongelmat näkyivät sen valtionlainojen hinnoissa. Maa joutui maksamaan kymmenen vuoden velkapaperistaan 2,6 prosenttiyksikköä korkeampaa hintaa kuin esimerkiksi Saksa tai Suomi. Kreikan tarvitsema rahamäärä on vuoden 2010 osalta huimat 53 miljardia euroa. Kreikan valtion lainoja oli yhteensä noin 20 miljardia erääntymässä toukokuun 2010 aikana. Kreikka ei kyennyt antamaan selkeitä vastauksia, miten se pystyy kyseisen vajeen paikkaamaan ja lainansa maksamaan.

Kreikan kriisistä tuli hetkessä koko Euro-alueen ongelma, koska epäluottamus yhtä jäsenmaata kohtaan heilauttaa pahasti koko euroaluetta ja sen luottamusta. Uhkakuvana on, että kriisi leviää hallitsemattomasti yhdestä ongelmamaasta Euro-alueen muihin maihin. Näkemyksenä esitettiin, että jos ”Kreikan tauti” puhkeaa epidemiaksi, on jokaisen jäsenmaan talous, työllisyys, vienti ja hyvinvointiyhteiskunta vaarassa.

Kreikan tukeminen ei kuitenkaan ollut yksinkertainen asia, sillä näkemykset tukemisen muodoista vaihtelivat. Pohdinta tuotti lainoitusjärjestelyn, jossa Kreikalle annettaan mahdollisuus lainata rahaa toisilta jäsenmailta, jos se ei kykene lainaamaan rahaa markkinoilta. Tässä järjestelyssä jokaiselle jäsenvaltiolle säädettiin osuus, jonka se on tarvittaessa valmis lainaamaan Kreikan valtiolle. Lainajärjestelyn kautta Kreikalla on mahdollisuus saada muilta euromailta 80 miljardilla eurolla lainaa kolmen vuoden aikana. Suomen osuus tästä lainapaketista on 1,6 miljardia euroa.

Kriisin alusta alkaen SDP vaati hallitusta avaamaan keskustelun opposition kanssa lainanjärjestelyistä. Hallituksella ei tähän keskusteluun ollut kuitenkaan riittävästi tahtoa. Tahtoa sen sijaan hallituksen ministereillä tuntui riittävän opposition arvosteluun. SDP:llä on ollut selkeä esitys Kreikka-lainan ehdoille:

1. SDP vaati Kreikkaa lainoittaneita pankkeja ja suuria voittoja keränneitä sijoittajia osallistumaan kriisin hoitoon.

2. SDP kantaa huolta 1,6 miljardin lainan riskeistä ja lainaehdoista. Euromaiden ja Suomen antamat luotot olisi pitänyt antaa ensisijaisina, jolloin Kreikan mahdollisessa velkasaneeraustilanteessa euromaiden ja Suomen luotot olisi maksettu ensimmäisenä.

3. SDP pitää välttämättömänä rahoitusmarkkinoiden sääntelyn kiristämistä ja rahoitusjärjestelmän perusteellista muutosta, jotta jatkossa vastaavat kriisit ja niiden maksattaminen veronmaksajilla voidaan estää. Toimenpiteinä SDP esittää mm. pankki- ja rahoitusmarkkinaveroa.

Kreikkatuen ei pidä palkita holtittomasta taloudenpidosta ja luotonannosta. Lasku tästä rahoituskriisistä lankeaa ikävällä tavalla kansalaisten maksettavaksi ja tähän maamme hallitus on nyt antanut leväperäisen siunauksen.

Kirjoitus on julkaistu Kainuun Sanomissa  17.05.2010