Raimo Piirainen

Kirjoituksia

Kuullaanko vai ei?

Helsingin Sanomat uutisoi isosti, miten maa- ja metsätalousministeriö valikoi itselleen mieleistä tutkimustietoa päätöksenteon pohjaksi. Ministeriön ajamien asioiden kannalta ristiriitaiset tutkimustiedot tunnutaan polkevan maton alle. Ministeriö on muun muassa syrjäyttänyt ympäristö- ja metsäntutkijat metsälakiesityksessään sekä meren- ja kalantutkijat lohikiintiöissä.

Päätöksenteon tulee pohjautua perusteltuun ja tutkittuun tietoon. Eduskunnassa esimerkiksi valiokunnat kuulevat kulloinkin käsittelyssä oleviin asioihin liittyen asiantuntijoita laajastikin. Tarkoituksena on saavuttaa mahdollisimman kattava tietomäärä, jotta päätöksenteko pohjautuisi laajaan näkemykseen ja lopputulos olisi hyvä.

Maa- ja metsätalousministeriöllä näyttäisi olevan toisenlainen käytäntö. Kun muilla hallinnonaloilla luotetaan alan parhaiden tuntijoiden muodostamiin ministeriön ulkopuolisiin työryhmiin, niin maa- ja metsätalousministeriö ei ole uskonut asiantuntijoita, vaan poikkeuksetta ovat vieneet päätöksiä haluamallaan tavalla. Tästä on esimerkkinä nyt koolla oleva lohistrategiatyöryhmä, jossa virkamiesvetoisesti käsitellään asiaa tuntemattomilla kaupan alan ihmisillä sen sijaan, että koolla olisi asiaa parhaiten tuntevien, ministeriön ulkopuolisten muodostama työryhmä.

Kala-asioissa ministeriö ja tutkijat ovat olleet napit vastakkain jo vuosia. Itämeren lohikantojen määrää arvioi kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES. Monena vuonna toteutunut kiintiö on kuitenkin ollut kaksinkertainen siihen nähden, mitä tutkijat ovat arvioineet kalastuksen kestäväksi määräksi. Täksi vuodeksi ICES esitti pyyntimääräksi 54 000 lohta, mutta EU:n komissio vahvisti kiintiöksi 109 000 lohta. Eduskunta kannatti tutkijoiden suositusta, mutta maa- ja metsätalousministeriö oli suuren kiintiön kannalla. Ministeriö on pitkään esittänyt kaksinkertaisia ja vuosi sitten jopa nelinkertaisia kiintiöitä. Kuhan kohdalla sekä yliopistojen että Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijat ovat esittäneet vuosia alamitan nostoa ja verkkojen silmäkoon kasvattamista – tuloksetta.

Nämä ja useat muut esimerkit osoittavat, miten maa- ja metsätalousministeriö lakaisee omien tavoitteidensa kannalta ristiriitaiset tutkimustulokset roskakoppaan. Maa- ja metsätalousministeriön ja asiantuntijoiden välillä on ollut suurta ristiriitaa lisäksi suurpetojen metsästysmäärien ja metsälain suhteen.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) on kiistänyt tutkimustiedon valikoinnin muun muassa todeten, ettei ole kiellettyä ajatella omillakin aivoilla. Koskinen arvioi metsälain valmistelun osalta asiantuntijoiden käsitelleen epäolennaisia asioita.

Tämä vuoksi kysyin Eduskunnan kyselytunnilla (4.4.2013) ministeri Koskiselta, miksi ministeriönne linja toistuvasti eroaa maamme johtavien asiantuntijoiden linjasta? Kysymyksen ministeri varmaan kuuli, mutta kieltämällä edelleen asiantuntijoiden tutkimustulokset ja kannanotot, päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja puolueettomuutta ei edistetä.