Raimo Piirainen

Kirjoituksia

Marjanpoiminnasta

Jokamiehenoikeudet ovat Pohjoismaissa EU-maiden laajimmat ja ovat tärkeä osa kulttuuriamme. Useassa EU-maassa jokamiehenoikeudet ovat huomattavasti rajatummat. Rajoitukset johtuvat mm. suuresta väestötiheydestä ja metsien vähäisyydestä. Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen Suomessa oleskelevan mahdollisuutta käyttää luontoa siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija. Jokamiehenoikeuksiin sisältyy aina vaatimus harmittomuudesta: oikeutta ei saisi käyttää haittaa tai häiriötä tuottavalla tavalla. Erityisesti on huolehdittava, ettei kenenkään kotirauhaa rikota. Lainsäätäjä ei ole asettanut tarkkaa rajaa sille, kuinka monen metrin päähän pihapiiristä kotirauha yltää. Jokaisen on itse arvioitava ja ymmärrettävä sopivaisuuden raja.

Jokamiehenoikeutta ei ole Suomessa laissa määritelty, vaan jokamiehen oikeuksiin kuuluu se, mitä perinteisesti on pidetty kohtuullisena ja mitä ei ole laissa kielletty.

Sisäasiainministeriö asetti vuonna 2006 työryhmän selvittämään ulkomaalaisten metsämarjanpoimijoiden tilannetta ja asemaa, sekä siihen mahdollisesti liittyviä ongelmia ja pohti niihin ratkaisuja. Hankkeessa tarkasteltiin maahantuloon ja maassa oleskelua, jokamiehenoikeuksia, toimeentuloa, työn tekemistä työnvälittämiseen liittyviä kysymyksiä metsämarjanpoiminnan näkökulmasta. Työryhmä ei katsonut silloin lainsäädännöllisiä muutoksia tarpeellisiksi. Työryhmä esitti seuraavia suosituksia: tiedottaminen ja elinkeinotoimintaa koskevan sääntelyn kehittäminen. Jokamiehenoikeuksien kaventaminen ulkomaalaisten marjanpoiminnan vuoksi, tarkoittaisi samalla myös kantaväestön jokamiehenoikeuksien rajoittamista, tämä ei ole millään tavalla perusteltavissa.

Käytännöt eivät ole vielä vuoden 2006 tilanteesta muuttuneet, kantaväestössä esiintyy edelleen tyytymättömyyttä ulkomaalaisten metsämarjanpoimintaa kohtaan, mm. pihapiiristä tai pihapiirin tuntumasta poimittujen marjojen vuoksi. Metsämarjojen ja -sienten liiketoimintaa harrastavien tahojen on nykytilanteen korjaamiseksi kehitettävä yhteistyötä alueen asukkaiden kanssa. Lapissa tälle tielle on nyt lähdetty. Lapin liitto ja ulkomaalaista työvoimaa käytävät yritykset ovat keskinäisellä sopimuksella rajanneet tietyt alueet kantaväestön marjanpoiminta-alueiksi. Kysymyksessä on elinkeinotoiminnan vapaaehtoinen sääntely, jolla pyritään samaan aikaiseksi ratkaisu, joka tyydyttää kaikkia osapuolia. Sääntelyn tuloksia jäämme mielenkiinnolla odottamaan.

Metsämarjojen ja -sienten teollinen hyödyntäminen Suomelle on ensiarvoisen tärkeää ja tässä ulkomaalaisten marjanpoimijoiden osuus on kiistaton. Ilman ulkomaalaisten marjanpoimijoiden työpanosta valtaosa metsämarjasadosta jäisi metsiimme ja alan teollisuuden toiminta mahdollisuudet olisivat huomattavasti kapeammat. Mahdollisella elinkeinotoiminnan säätelyllä ei pidä kuitenkaan kaventaa liiaksi yritysten toimintaedellytyksiä, vaan luoda selkeät toimintarajat, jossa otetaan huomioon paikallisten ihmisten perinteiset oikeudet ja myös ulkomaisen työvoiman käytössä esiintyneet lieveilmiöt.

Kirjoitus on julkaistu Kainuun Sanomissa 14.7.2010