Numero
äänestä numerolla
15

Raimo Piirainen

Kirjoituksia

Muistopuhe Kalajoella 8.12.2018

Kalajoki 8.12.2018
Raimo Piirainen, SDP:n puoluehallituksen jäsen

Hyvät muistotilaisuuteen osallistuvat,

Sadan vuoden takaiset tapahtumat ovat olleet mielissämme ja keskusteluissa viime vuosien aikana. Vuosien 1917 ja 1918 tapahtumat ovat nousseet mieliimme kaikkine kauheuksineen mitä sotatoimiin yleisesti liittyi. Maakunnissa on järjestetty monia muistotilaisuuksia 100-vuotisen itsenäisyytemme syntymän johdosta. Sata vuotta sitten Suomen ensimmäinen vuosi itsenäisenä valtiona lähestyi loppuaan. Itsenäisen Suomen tulevaisuus ei näyttänyt silloin kovin ruusuiselta, eikä se sitä ollutkaan. Näin jäljestä päin katsottuna voidaan todeta, Suomen valtion synty oli kivulias ja vaikea.

Elintarvikkeiden puute johti oman käden oikeuteen työväestön keskuudessa. Kapina työläisten keskuudessa porvaritoimia vastaan nousi ennen kaikkea nälänhädästä ja toimeentulon vaikeudesta, myös silloisen yhteiskunnan toiminta koettiin kaiken kaikkiaan hyvin eriarvoistavaksi. Myös tiedolla/tietämättömyydellä kansan syvissä riveissä oli merkitystä kapinan syntyyn. Oikeudenmukaisuus kansanvallan kannalta koettiin puutteelliseksi.

Hyvät kuulijat,

Kertaan muutamalla sanalla tapahtumia Keski-Pohjanmaalla sekä Pohjois-Pohjanmaan alueella noina vuosina.
Keski-Pohjanmaa oli Etelä-Pohjanmaan tavoin suojeluskuntien vahvaa tukialuetta, jossa työväenliike oli suhteellisen heikko. Erilaisen sosiaalisen rakenteen vuoksi seuduilta puuttui aseellisen kapinan sytykkeenä toiminut Etelä-Suomen kaltainen yhteiskuntaluokkien välinen vastakkainasettelu.

Keski-Pohjanmaalla poikkeuksen muodostivat lähinnä rannikkokaupungit Pietarsaari ja Kokkola, joissa sodan alkaessa toimi myös punakaarti. Suojeluskuntia sen sijaan oli perustettu aktiivisesti syksystä 1917 lähtien, ja tammikuun 1918 lopussa niitä toimi lähes jokaisessa maakunnan pitäjässä. Valkoisten sotatoimien käynnistyessä Pietarsaaren ja Kokkolan punakaartit eivät kuitenkaan ryhtyneet aseelliseen vastarintaan.

Kokkola oli jakaantunut ruotsinkieliseen varakkaaseen porvaristoon ja Ykspihlajan satamakaupunginosan köyhiin työläisiin. Elintarvikepulan vuoksi ilmapiiri oli ollut kireä jo kesästä 1917 lähtien. Syksyn aikana kaupunkiin perustettiin suojeluskunta sekä työväen järjestyskaarti, joka marraskuun yleislakon yhteydessä otti haltuunsa kaupungin miliisilaitoksen.

Suojeluskunnan ja työläismiliisin välistä yhteenottoa ei kuitenkaan syntynyt, kun suojeluskunta torjui maaseudulta tarjotun avun pelätessään venäläisten sekaantuvan tapahtumiin. Kokkolan maalaiskunnan Närvilässä työväen järjestyskaarti riisuikin aseista kaksi suojeluskuntaosastoa venäläisten avustamana. Lakon jälkeen levottomuudet jatkuivat edelleen, ja joulukuun puolivälissä työväen järjestyskaarti otti miliisilaitoksen uudelleen haltuunsa.

Porvarit järjestivät tilannetta vastaan protestoineita joukkokokouksia, jotka kärjistyivät perinteisten joulumarkkinoiden aikana 22. joulukuuta tapahtuneisiin väkivaltaisuuksiin. Aluksi väkijoukko yritti rynnätä Raatihuoneentorilla sijainneelle poliisilaitokselle, jolloin kaksi tunkeutujaa haavoittui lievästi miliisien ampuessa heitä revolvereillaan.

Samana iltana pidetty mielenosoitus päättyi suojeluskuntalaisten ja työväen järjestyskaartin väliseen nujakointiin. Venäläiset santarmit hajottivat väkijoukot, mutta myöhemmin illalla tuntemattomaksi jäänyt työväenkaartin jäsen ampui Kokkolan huomattavimpiin porvareihin kuuluneen tehtailijan.

Hyvät kuulijat,

Pietarsaaressa työväestö otti poliisilaitoksen haltuunsa jo maaliskuussa 1917 tapahtuneen vallankumouksen yhteydessä. Kesällä kaupunkiin yritettiin perustaa porvarillinen poliisilaitos, mikä johti 4. heinäkuuta puhjenneeseen mellakkaan. Yhtä poliisia ehdittiin puukottamaan ennen kuin venäläiset sotilaat tulivat väliin.

Tilanne rauhoittui alkusyksystä, mutta kiristyi jälleen marraskuisen yleislakon aikana. 16. tammikuuta 1918. Suojeluskuntalaiset yrittivät murhata kaupungin miliisipäällikkönä toimineen Aleksander Kyllösen, mutta lopulta hänet teloitettiin vasta huhtikuun alussa Pännäisissä.

Elintarvikepulan aiheuttamia levottomuuksia oli myös Oulua ympäröivällä maaseudulla. Reisjärvellä nälkäiset mellakoitsijat uhkasivat ottaa haltuunsa kunnan elintarvikevarastot, mutta naapuripitäjästä Haapajärveltä tulleet aseistetut suojeluskuntalaiset hajottivat väkijoukon. Paavolassa noin 300 maatyöläistä oli ollut lakossa elokuun alkuun saakka. Yleislakon aikana paikallinen poliisi riisuttiin aseista ja tilalle perustettiin työväenmiliisi, joka piti valtaa sisällissodan alkupäiviin saakka. Poliisi syrjäytettiin myös Siikajoella.

Hyvät kuulijat,

Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla oli tammikuussa 1918 vielä noin 2 300 Venäjän armeijan sotilasta. Kokkolassa, jonne olivat vetäytyneet myös Himangan, Lohtajan, Kannuksen ja Kruunupyyn venäläiset, oli noin 700, joukkoja oli myös Pietarsaaressa ja Uudessa Kaarlepyyssä.

Joukot oli sijoitettu Pohjanmaalle ensimmäisen maailmansodan aikana saksalaisten maihinnousun varalta ja ne toimivat myös rannikolla merivartiotehtävissä. Muualla maassa nähtyjä häiriöitä ei juurikaan esiintynyt, sillä esimerkiksi Oulussa heidän kerrottiin käyttäytyneen rauhallisesti ja myös vallankumoukselliset sotilaat pysyttelivät maltillisina.

Työväenkaarti oli vielä suurlakon aikana pysytellyt maltillisena, mutta punakaarti aloitti aseistautumisen Yrjö Kallisen johtaman työväenneuvoston vastustuksesta huolimatta. Aseita se sai kaupungissa olleilta venäläisiltä sotilailta. Joulukuun lopussa Oulun punakaartiin kuului noin 700 miestä, joista 500 oli aseistettuja. Sotilaskiväärien lisäksi kaartilaisilla oli metsästysaseita sekä revolvereita. Sisällissodan alkaessa Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Peräpohjolan käsittäneen Oulun läänin työväenkaarteissa oli punaisten oman ilmoituksen mukaan noin 14 000 jäsentä, joista suurin osa oli aseistamattomia.

Hyvät kuulijat,

Suomen itsenäistymisen kivuista seuraava kansankuntaa koitteleva tapahtuma koettiin parivuosikymmentä myöhemmin vuosien 1939-1945 aikana. Kansakunnan eheys mitattiin toisen maailman sodan tapahtumien aikana. Jo tuolloin voitiin todeta kansan yhtenäisyys puolustettaessa maamme itsenäisyyttä.

Vuosien 1917 ja -18 tapahtumista olemme kansakunta päässeet eroon riidoista rakentamisen tielle. Meidän on hyvä tietää ja tuntea historiaamme ja ottaa siitä opiksi. Anteeksi annon merkitystä ei voi riittävästi korostaa sanoin, sen merkitys on suuri kansakunnan eheyden ja yhteenkuuluvuuden kannalta.

Poliittisten päätösten pitää olla oikeudenmukaisia ja kansakunnan eheyttä yllä pitäviä. Vaikeina aikoina joudutaan tekemään päätöksiä, jotka eivät ole kaikkien kansalaisten mielestä oikeudenmukaisia, mutta kun ne perustellaan ja pyritään toteuttamaan kansakunnan heikompiosaiset huomioiden, silloin toimenpiteet ovat hyväksyttävämpiä.

Hyvät kuulijat,

Himankalaisen Heimo Anttiroikon laulun sanoja lainatakseni lausun ”Synnyinmaan rakentajat” mikä kuvaa hyvin kansakunnan tuntoja.

Katso kaunis synnyinmaasi on, sen metsät niityt haat, katso kuinka loiste auringon, jo kultaa kukkamaat, kuule kuinka leivon laulu soi, suven sanoman se tänne toi, täällä rakentaen rauhaa puolustain voimme elää ain.

Köyhäkö maa tuhatjärvinen ja köyhää kansa sen ? täällä rakentain ja raivaten me luomme vaurauden. Täältä puutteen karkoitamme pois, että kansa onnen saada vois, täällä rakentaen rauhaa puolustain voimme elää ain.

Sodat tääll on usein riehuneet ja vaino vierinyt. Mutta rauhan aatteet kasvaneet on kansassamme nyt. Minkä kaatoi sodan synkkä yö, jälleen nostaa tarmo, yhteistyö, täällä rakentaen rauhaa puolustain voimme elää ain.

Hyvät kuulijat,

Muistuttakoon tämä muistomerkki meitä kaikkia siitä, jotka ovat omilla kärsimyksillään ja hengellään luoneet meille itsenäisen Suomen.