Raimo Piirainen

Kirjoituksia

Oulujokivartta kehitettävä

Oulun ja Kajaanin välillä on ollut vahva kaupankäynnin kulttuuri tunnetun nykyhistorian alusta alkaen. Kaupankäynti on vaatinut liikenneyhteydet, joita pitää kehittää edelleen. On suunniteltu Oulujärven ylitystietä, on luvattu ja puhuttu, samalla toinen käsi on vetänyt raksit hankkeen päälle. Tuleen ei pidä kuitenkaan jäädä makaamaan, katseet on käännettävä tulevaisuuteen ja yhteistoiminnalla parantaa alueiden kilpailukykyä ja palveluiden saatavuutta.

Kysymys on tahdosta ja siitä mihin meidän julkisia varoja käytetään. Tämä tarkoittaa useasti poliittista tai alueellista vastakkainasettelua – etelä vai pohjoinen, jolloin hyvätkin hankkeet saattavat kaatua lisäksi hallituksen sisäiseen nokitteluun. Pohjoisten alueiden yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi pitää olla yhteisiä hankkeita. Näin voidaan myös levittää osaamista kehittämisalueen sisällä. Verkostoitumalla muihin hankkeisiin voidaan edistää omien tavoitteiden toteutumista. Kaiken kaikkiaan tekemisessä pitää olla myönteinen imago, tällä edistetään alueiden vetovoimaa. Yhdessä olemme voimakkaampia.

Vapaana virrannut Oulujoki valjastettiin aikoinaan energiatuotannon tarpeisiin. Samalla tehtiin karhunpalvelus luonnonvaraiselle Oulujärven lohelle. Nyt puhaltavat kuitenkin toiset tuulet ja lohen palaamiseksi on alettu tehdä oikeasti töitä, kuitenkin vielä varsin vaatimattomin resurssein. Lohen nousuteistä on saatu maailmalta paljon myönteistä palautetta ja se luo uskoa hankkeen onnistumiseen. Luonnonkalojen kalastusmatkailulla on hyvä tulevaisuus edessä, kun kaupunkilaiset tulevat vaatimaan entistä laadukkaampia matkailupalveluja. Herman Renfors oli uranuurtaja koskimatkailukalastuksen alalla viime vuosituhannen alussa. Hän toi Kainuuseen englantilaisia ns. lohilordeja harrastamaan koskikalastusta Kajaaninjoen koskipaikoille. Oulujoki on ollut samalla tavalla haluttu koskikalastuspaikka ennen valjastusta.

Jokaisen suomalaisen tehtävä on kantaa huolta ympäristöstä. Vesistönsuojelun kannalta on tärkeää, että jätevesiä hallitaan yhdenvertaisella ja oikeudenmukaisella tavalla. Suomalaiset pitävät vesistöjensuojelua tärkeänä ja hyväksyvät siitä seuraavat kustannukset, kun tiedetään mitä perustellusti vaaditaan.

Suomalaisilla, tavallisilla maaseudun ihmisillä on ollut kuitenkin hätä. Maaseutujen ihmiset kokevat, että heidän elämäänsä ja asuinolosuhteitaan ei ymmärretä. Jätevesiasetuksen tavoitteet ovat sinänsä kannatettavia, mutta keinot ja toteutus ovat olleet onnettomia. Tuhannet ihmiset ovat tulleet harhaanjohdetuiksi, kun ovat hyvässä uskossa hankkineet toimimattomia jätevesienpuhdistuslaitteita. Puolitekoinen jätevesiasetus oli jätetty oman onnensa nojaan ja vasta liian myöhään herättiin ohjekirjan laadintaan. Satojen tuhansien ihmisten elämää koskeva uudistus on tehty siten, että on asetettu kovia vaatimuksia ilman, että on kerrottu miten ne voidaan käytännössä toteuttaa.

Meille kansanedustajille näitä epätoivoisten ihmisten viestejä on tullut paljon. Haja-asutusalueella asuvat pienituloiset eläkeläiset kokevat oikeutetusti tulleensa yhteiskunnan taholta huijatuiksi, kun juuri heiltä edellytetään raskaita toimenpiteitä omien talous- ja jätevesiensä puhdistamiseksi. Näiden ihmisten tuntemukset on helppo jakaa. Eduskunnan tehtävänä on nyt korjata ja hyväksyä hallituksen käsissä torsoksi jäänyt jätevesiasetus.

Yhteiskunnan vastuu jätevesistä on jäänyt liian vähälle huomiolle ja vesistönsuojelun näkökulmasta on tärkeää, että asia hoidetaan koko maassa kuntoon. Suomen viemäriverkosto on ikääntymässä ja investoinnit viemäreiden kunnostamiseksi ovat pakollisia. Lisäksi maassa on liian monta keskeneräistä siirtoviemärihanketta rahoitusvajeen vuoksi. Vesistöjen suojelussa myös yhteiskunnan pitää kantaa vastuunsa ja tehtävänä on taata hankkeille riittävä rahoitus.

Kirjoitus on julkaistu Kotipitäjä -lehdessä 27.1.