Raimo Piirainen

Kirjoituksia

Puheeni Kaislarannan palvelukodin juhlaseminaarissa

Minulle on suotu miellyttävä tehtävä, kun saan tuoda eduskunnan tervehdyksen Kaislarannan palvelukodin 10-vuotisseminaariin. Kiitos kutsusta ! Tämä on merkittävä päivä niin teille palvelukodin työntekijöille kuin myös palvelukodin asukkaille. Kymmenen vuotta on eteenpäin ajateltuna suhteellisen pitkä aika, mutta jos ajattelee taaksepäin, aika voi tuntua hyvinkin lyhyeltä.

Tärkeintä tänä päivänä on,että palvelukoti on olemassa ja tarjoaa asukkailleen palveluita, joita he tarvitsevat jokapäiväisessä elämässään. Palvelukodit antavat myös omaishoitajille vapautuksen omaisen hoitamisesta vapaapäivänä. Te, omaishoitajat teette todella merkittävää työtä omaisenne ja yhteiskunnan hyväksi.

Tämänpäiväisen seminaarin aiheena on Yksilöllistä asumista ja tukea elämään. Jossain elämän vaiheessa meidän kaikkien arkipäivään kuuluva asia, mutta ennen kaikkea henkilöille, jotka eivät selviä kaikista arkipäivän tehtävistä itsenäisesti nuoremmallakaan iällä. Aihepiiriä on syytä tarkastella hyvin monesta eri näkökulmasta, mutta jos ihan lyhyesti tarkastelen hyvinvointivaltion, ihmisoikeuden ja tasa-arvoisuuden näkökulmasta. Laitoshoidosta ollaan siirtymässä asumispalvelukotitasoiseen toimintaan ja tämä on todella merkittävä muutos.

Hyvät kuulijat,

Suomalaista hyvinvointivaltiota on rakennettu itsenäisenä valtiona kohta 100-vuotta. Vammaisuus on ollut hyvin arka asia, suhtautuminen vammaisuuteen on ollut hyvinkin kaksijakoista menneinä aikoina. Viimeisten vuosikymmenien aikana on vammaisuuden ja kehitysvammaisuuden hyväksymisen osalta menty eteenpäin. Osin siihen on vaikuttanut lainsäädäntö, jolla on pyritty parantamaan ja kehittämään kehitysvammaisten selviytymistä arjesta. Mitä tasa-arvoisempia ja oikeudenmukaisempia me olemme toisiamme kohtaan sen hyvinvoivampi suomalainen hyvinvointivaltio on. Usein kysymys ei ole rahasta, vaan hyvästä tahdosta. Silloin kun olemme kaikki samalla viivalla palveluiden suhteen, kohtelemme kaikkia tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti, hyvinvoinnin määrä kasvaa ilman sen suurempia rahallisia satsauksia.  Olen paljon miettinyt tarvitseeko kaikesta ohjeistaa lainsäädännöllä, suunta näyttää vahvasti olevan sen suuntainen, koska asiat eivät muuten hoidu.

Hyvät kuulijat,

Katsoin kuntaliiton kantoja palveluasumiseen ja huomasin kuntaliiton määritelleen Laitoshoidon hallittu hajauttaminen sekä tuetun ja palveluasumisen tulevaisuuden näkymät -seminaarissa kuntasektorin suurimmiksi haasteiksi palvelujen käytön, ikärakenteen muutoksen, taloudellisen tilanteen, väestökehityksen, henkilöstön tarpeen, palvelurakenneuudistuksen sekä vammaispalvelulain.

Tämä viimeinen minua hieman mietitytti, mutta tämä kuvastaa hyvin kuntien näkökannalta vammaispalvelulain uudistuksen haasteeksi, tai paremminkin kysymys on palveluiden järjestämisen haasteesta. Kuntia on hyvin erilaisia ja hyvin erilaisissa taloustilanteissa olevia, joten on aivan selvää, että hyvin erilaisia käytäntöjä löytyy.

Hyvät kuulijat

Vammaispalvelulaki uudistui ja astui voimaan 1.9.2009, siis hieman yli vuosi sitten. Syyskuun alusta tuli voimaan vammaispalvelulain muutos. Se oikeuttaa henkilökohtaiseen apuun vaikeavammaiset henkilöt, jotka tarvitsevat pitkäaikaisen etenevän vamman tai sairauden vuoksi välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen päivittäisen elämänsä toiminnoista. Avun tarve ei saa johtua pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista tai toimintarajoitteista. Näin sanotaan lainperusteluissa.

Lailla on pyritty turvaamaan vammaisen henkilön ihmisoikeuksia inhimilliseen ja tasa-arvoiseen elämään. Mutta on surullista huomata, kuinka lainkirjainta pyritään silloin tällöin kiertämään taloudellisiin vaikeuksiin vedoten. Kunta ei voi määrärahoihin vedoten evätä henkilökohtaista apua, jos hakija täyttää laissa olevat edellytykset palvelun saamiselle.

Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että avun tarvitsijalla on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Hoivan, hoidon tai valvonnan tarpeisiin on vastattava muilla palveluilla kuin henkilökohtaisella avulla.

Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia sekä työtä ja opiskelua varten niin paljon kuin vaikeavammainen henkilö tarvitsee. Harrastuksiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja sosiaaliseen elämään apua annetaan aluksi vähintään 10 tuntia kuukaudessa ja vuoden 2011 alusta lukien vähintään 30 tuntia kuukaudessa.

Hyvät kuulijat,

Edellä oleva lainteksti tulee vammaispalvelulaista. Eduskunnan tavoitteena on edistää vammaisten, kehitysvammaisten arkipäivän rutiineista selviämistä. Te olette esimerkillisesti toteuttaneet lainkirjainta jo ennen tämän lain säätämistä. Tästä teille suuri kiitos !

Hyvät kuulijat,

Kiitän, että sain olla paikalla tänä merkkipäivä ja sain tuoda tilaisuuteen valtiovallan tervehdyksen. Toivotan teille onnea ja menetystä tämänpäiväisen seminaarin osalta sekä myös Kaislarannan tulevaisuuden toiminnassa.