Raimo Piirainen

Kirjoituksia

Raimo rajajokisopimuksesta eduskunnassa

Rajajokisopimus on junttasopimus, jolla Tornionjoenlohen tulevaisuus asetetaan jälleen uhatuksi. Eduskunnan käsissä on enemmän, kuin rajajokisopimuksen hallinnollinen sisältö. Tornionjoenlohi oli ylikalastuksen seurauksesta häviämässä sukupuuttoon ennen 90-lukua. Lipposen hallitus pelasti tällöin lohen tulevaisuuden kuuntelemalla asiantuntijoita, jotka suosittelivat Tornionjokisuun lohen kalastuksen aloituspäiväksi kolmas heinäkuuta. Tämä takasi, että suurikokoiset emolohet pääsivät pitkän tauon jälkeen palaamaan kudulle syntymäjokiinsa. Tiukkojen aikarajojen seurauksena jo vuosikymmeniä kateissa ollut Torniojoen luonnonvarainen lohikanta elpyi ja poikastiheydet kymmenkertaistuivat. Lohen uusi tuleminen toi vapaa-ajankalastajat jokivarteen, jolloin kalastusmatkailu virkistyi ja tuotti uusia matkailupalveluja turisteille; Tornionjoki alueen talous vahvistui. Nyt asiantuntijoiden lausunnot ovat rajajokisopimusta laadittaessa kaikuneet kuuroille korville ja kansalaiskeskustelu on puuttunut tyystin. Useiden paikallisten intressitahojen ääni on jäänyt kuulematta tai lausunnoilla ei ole ollut minkäänlaista merkitystä sopimuksen sisältöön; Sopimusta on laadittu erittäin epädemokraattisesti.

Lohenmerikalastuksen aloitusta kiinteillä rysäpyydyksillä halutaan aikaistaa nyt yli kahdella viikolla ja tämä sopimus siirtäisi Tornionjokisuun pyynnin alkavaksi jo 17. kesäkuuta. Merikalastuksen aikaistaminen kiinteillä pyydyksillä on suuri virhe, joka aikaisempien kokemusten valossa muodostaa suuren uhan Tornionjoen lohelle. Aikaistaminen tietäisi muutamaksi vuodeksi ennätysmäisiä merilohisaaliita ja lohen hinnan romahtamista. Tämä on todettu jo viime vuosina pelkästään Haaparannan kalastajien tekemisillä, kun lohenkalastus on aloitettu 19. kesäkuuta suomalaisten katsoessa rannalta. Haaparantalaisten pyytämät lohet ovat pudottaneet lohen ulosmyyntihinnan kolmeen euroon kilolta. Osa tästä lohisaaliista on toimitettu lopuksi jätteenä Tornion kaatopaikalle. Kalastuslakimme määrää, että kalakantaa käytetään hyväksi järkiperäisesti ottaen huomioon kalataloudelliset näkökohdat. Tällöin on vältettävä toimenpiteitä, jotka vaikuttavat vahingollisesti tai haitallisesti luontoon tai sen tasapainoon. Rajoitusajan jälkeen alkava rajoittamaton rysäpyynti jokisuussa on johtanut ja tulee johtamaan ylipyyntiin, joka on sekä taloudellisesti että ekologisesti järjetöntä. Lisäksi ongelmaksi muodostuu suomalaisten merikalastajien tasavertainen kohtelu ja sitä myötä lohenkalastuksen aikaistaminen kahdella viikolla koko rannikolla, jota tultaneen vaatimaan rajajokisopimuksen ehtoihin vedoten.

Rajajokisopimus sallii vanhoilla apajapaikoilla lohenpyynnin ajoverkoilla, joka on erittäin tehokas pyydys, jopa merialueiden isorysääkin tehokkaampi. EU kielsi ajoverkkokalastuksen itämerellä vuoden 2008 alusta ja on EU:n yhteisen kalastuspolitiikan mukaista, että kalastusta ei sallita ajoverkoilla muuallakaan. Näillä ajoverkoilla pyydetyt kalat päätyvät lopuksi myyntiin. EU kielsi merialueilta saadun kalan myynnin vapaa-ajankalastajilta ja on EU:n yhteisen kalastuspolitiikan mukaista, että samoja kaloja ei myydä vapaa-ajankalastajien toimesta muuallakaan.

Perustuslakivaliokunta otti vuonna 1994 kantaa rajajokisopimuksen pyyntirajoituksiin lausunnossaan todeten, että pyyntirajoitusten tarkoituksena on turvata luonnon lohen ja taimenen lisääntyminen. Tornionjoen lohi ja taimen ovat edelleen uhanalaisia. Nykyisten pyyntirajoitusten keventämiselle, aikarajoitusten joustonkaan varjolla, ei ole perusteita. Tämän toteaa myös Riista -ja kalatalouden tutkimuslaitos lausunnossaan uuteen rajajokisopimukseen siten, että lohen nykyistä kantaa voidaan pitää vähimmäisrajana ja kalastussäännöllä tulisi turvata lohikannan säilyminen kaikissa oloissa nykyisessä runsaudessaan.

Suomen alkuperäisenä tavoitteena oli kalastussääntöä koskevissa neuvotteluissa aikaan saada sellainen tilanne, joka parantaisi luonnonlohen pääsyä kutujoelle. Tornionjoen lohen suojelemisen perusperiaatteena rajajokisopimuksessa on pidetty sitä, että jokisuun ja sen ulkopuolisen merialueen kalastus voidaan aloittaa vasta kun lohta on noussut jokiin 50 % siitä määrästä, joka nousisi jokiin ilman merikalastusta. Viime kesän kaikuluotauksissa Tornionjoella todettiin, että 17 päivä kesäkuuta mennessä lohta oli noussut n. 8000 kappaletta. Tämä on alle 10 % siitä määrästä, joka nousisi jokeen ilman merikalastusta. Keskeisin rajajokisopimuksen tavoite, josta täytyy pitää kiinni, ei toteudu.

Suomen teollisuus on laman vuoksi suurissa vaikeuksissa ja kymmeniä tuhansia teollisuuden työpaikkoja on menetetty lopullisesti. Palvelualoihin on
nyt ladattu kasvu odotuksia; Uusia työpaikkoja kaivataan maahamme kipeästi. Uusi rajajokisopimus on kuitenkin pysäyttänyt Tornion, Muonion ja Simojoen kalastusmatkailu investoinnit. Tulevaisuuden usko on kadonnut matkailuyrittäjiltä, jotka tietävät mitä tämä sopimus merkitsee Tornionjoen lohen tulevaisuudelle. Jotta maamme kalastusmatkailu virkistyy ja synnyttää uusia työpaikkoja, on ensiarvoisen tärkeää huolehtia kestävällä tavalla maamme luonnonvaroista. Eduskunnan tehtävä on osoittaa nyt kaukonäköisyyttä ja myötätuntoa luonnonvaraista Tornionjoen lohta, sekä siitä riippuvaisia kalastus- ja matkailuelinkeinoja kohtaan