Raimo Piirainen

Kirjoituksia

Rekisteri-Suomi

Harmaan talouden torjunta on yksi tämän ajan suuria haasteita. Harmaalla taloudella on pääkaupunkiseudun suurten rakennustyömaiden kasvot. Rakennusalan ongelmien lisäksi harmaan talouden eri sävyjä näkyy muillakin elinkeinoelämän aloilla. Harmaan talouden torjuntaan on ohjattava lisää resursseja. On kyettävä tunnistamaan selkeästi rikollinen toiminta ja rahanpesu, jota yritystoimintoja ketjuttamalla häilytetään.

Viranomaisvalvonnalla ei pidä kuitenkaan liiaksi lähteä hygienisoimaan yrityselämää. Valvontaa tarvitaan ja epäkohtiin pitää puuttua, mutta uusia järjestelmiä luotaessa tulee varmistaa se, että tehtäviin löytyy riittävästi resursseja. Miksi luoda järjestelmiä, lakeja ja rekistereitä, jos niiden ylläpitoon ja seurantaan ei riitä voimavaroja? Hallitus suoltaa ennätysmäärin lakipykäliä, mutta toteutuksen puolelle ei ole annettu voimavaroja. Pahimmillaan vastuut kaadetaan kasvaneena byrokratiana yrittäjien ja viranhaltijoiden niskaan. Harmaan talouden syntyjä voi miettiä myös julkisen sektorin hengiltä kilpailuttamisvimmaa katsomalla. Päästäkseen osalliseksi julkisen sektorin hankinnoista, tarjouksen loppusummaan ei laatua parane lisäillä.

Kun seurantajärjestelmiä kehitetään, on kohtuullista huomioida yritysten kansantaloudellinen mittakaava. Hieman kärjistäen voi sanoa, että miljoonaluokan kuittitehtailua harjoittava elämäntaparikollinen ja vaikeuksiin joutunut, aiemmin tunnollisesti velvoitteensa hoitanut palvelualan ammatinharjoittaja eivät kuulu samaan rekisteriin. Ei ainakaan pitäisi kuulua. Kuitenkin on paljon yrittäjiä, jotka esimerkiksi sairauden tai jonkin muun yllättävän vastoinkäymisen seurauksena ovat ajautuneet vaikeuksiin ja tulleet kirjatuiksi näihin rekistereihin. Osaaminen ja ammattitaito eivät ole kadonneet, mutta mahdollisuudet ammatin harjoittamiseen käytännössä sen sijaan kyllä. Vaihtoehdoksi jää työttömyys tai liiketoiminnan jatkaminen uudella nimellä tai yhtiömuodolla. On luonnollista, että yritys tai yrittäjä saattaa kokea myötä- ja vastamäkiä liiketoimissaan. Mutta mielestäni häpeärekisteriin joutumisen sijaan, pitää etsiä ratkaisuja, joilla ahdingosta on mahdollista selvitä – jos ja kun liiketoimintaan ei liity rikollisuuteen viittaavia huomioita.

Hyvää tarkoittavilla valvontarekistereillä ja seurantajärjestelmillä en usko ongelmia ratkaistavan. Työpaikkojen katoaminen ja työmarkkinoiden kiristyvä kilpailu ohjaa yhä useamman työllistämään itsensä yrittäjänä. Yritykset ovat kooltaan pieniä ja monelle riittää, että liiketoiminta työllistää vain yrittäjän itsensä. Pienet yritykset toimivat usein henkilövetoisina, joissa yrittäjän oma osaaminen ja työkyky ovat yhtä kuin koko yritys.

Pidän tärkeänä yritysten välisen yhdenvertaisuusperiaatteen toteutumista esimerkiksi julkisissa hankinnoissa. Lakisääteisten maksuvelvoitteiden tarkistaminen pitää onnistua nopeasti ja ennen kaikkea luotettavasti. Sen sijaan en pidä hyvänä kehityssuuntana sitä, että maksua vastaan meistä kaikista on saatavilla likimain mitä tahansa henkilökohtaista tietoa.

Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 27.10.