Raimo Piirainen

Kirjoituksia

Ryhmäpuheenvuoro kansallisesta ruokastrategiasta

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro valtioneuvoston selonteon lähetekeskusteluun kansallisesta ruokastrategiasta eduskunnassa 20.10.2010.

Kansanedustaja Raimo Piirainen.

Arvoisa puhemies!

Syöminen on aina ja kaikkialla ihmisten perustarve, mutta myös suuri innoituksen lähde ja nautinto. Tämän vuoksi kansallinen ruokastrategia on tärkeä asia ja siitä on syytä keskustella. Maapallomme väkiluku kasvaa kiihtyvällä vauhdilla ja on selvää, että kansakuntien yksi keskeinen haaste tulevaisuudessa on ruoan riittävyys. Ruoan puute saattaa aiheuttaa muun muassa uudenlaista ruokapakolaisuutta ja ristiriitoja kansakuntien välille. Siksi kansallinen ruoan huoltovarmuus täytyy päivittää ajanvaatimuksia vastaavaksi.

Hallituksen selonteossa asiaa käsitellään laajasti ja monipuolisesti, ilmasto-, ympäristö- ja energiakysymyksiä myöten. Lähtökohtana ovat luonnollisesti kuluttajien tarpeet ja sen vaikutukset ruokasektorin ohjautuvuuteen. Tavoitteena on suomalaisen ruoan maku, tuoreus, terveellisyys, kohtuuhintaisuus ja vastuullinen tuotanto. Mielestämme on syytä tutkia tarkemmin ruoassa käytettävät lisäaineet ja selkeämmin säädellä sekä paremmin ilmoittaa käytetyistä lisäaineista.

Muuten monipuoliseen ruokastrategiaan olisi toivonut myös laajempaa tarkastelua kohtuuhintaisen ruoan saatavuuden turvaamisesta.

Terveellisen ravinnon ja oikeiden ruokailutottumusten merkitys kasvaa Suomessa ja kaikkialla teollistuneissa maissa. Syömämme ravinnon energiamäärä on korkea, suhteessa kulutukseen. Seurauksena on ollut ylilihavuuden lisääntyminen. Ylipaino puolestaan lisää monien kansantautien kuten 2-tyypin diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien esiintymistä. Tästä huolimatta suomalainen elintarviketuotanto on pysynyt hyvin mukana terveellistä ruokaa koskevassa tutkimuksessa ja tuotekehittelyssä, mutta niiden kaupallistaminen ei ole aina onnistunut kotimarkkinavetoisesti.

Arvoisa puhemies

Ruokaan on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota merkittävien kansanterveysongelmien vuoksi. Ravitsemuksen ohjaamiseksi tarvitaan tuotannon ohella myös valistuksen lisäämistä ja hallinnollisia keinoja, kuten verotus, sairasvakuutusedut sekä epäterveellisen ruoan rajoittaminen lapsilta ja nuorilta. Sosiaaliryhmittäisiä eroja ruokavaliossa on edelleen. Varakkaat syövät terveellisemmin, kuin vähemmän varakkaat.  Kouluikäiset korvaavat usein kouluruoan ravinnoltaan yksipuolisilla välipaloilla. Ikääntyneillä, varsinkin laitoshoidossa olevilla, ravitsemustila saattaa olla jopa huono. Vanhusten ravitsemukseen ja sen seurantaan kohdistuu yhä suurempia haasteita.

Julkisen ruokapalvelun on toimittava esimerkkinä ruokatottumuksille ja on perusteltua, että julkisen ruokailun saatavuutta parannetaan tulevaisuudessa. Julkisen ruoan sisältöön voidaan vaikuttaa muun muassa lisäämällä lähiruoan asemaa.  Lähiruoka on ruoantuotantoa ja -kulutusta, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia edistäen oman alueensa taloutta ja työllisyyttä. Kotimaisen kalan lisääntyvä käyttö olisi terveellistä, ympäristöystävällistä ja työllistävää. Lähiruoka säästää myös luontoa, kun pakkausmateriaalia tarvitaan vähemmän. Lähiruoassa lisäaineiden tarve on pienempi ja ruoka on tuoreempaa. Lähiruoka kärsii kuitenkin nyt julkisissa hankinnoissa hintapainotteisista hankintaprosesseista. Siksi julkisen sektorin hankintaprosesseja täytyy kehittää. Syömällä lähiruokaa, tuemme samalla ruoan huoltovarmuutta.

Arvoisa puhemies

Väestörakenteen muutokset vaikuttavat elintarvikevälitteisten tautien esiintymiseen. Ikääntyneet ihmiset ovat muuta väestöä herkempiä infektioille ja siten väestön vanhenemisesta seuraa väistämättä elintarvikevälitteisen sairastavuuden lisääntyminen. Vanhusväestön ruokahuoltoon liittyy myös ravitsemuksellisia haasteita. Matkailu ja muuttoliike jatkavat kasvuaan, mistä seuraa uusia haasteita elintarviketurvallisuudelle. Esitänkin kysymyksen ministeri Anttilalle: – Voisiko Lapin Yliopiston alaisuudessa aloittaa esim. Kainuussa matkailuun ja ruokaelämyksiin liittyvän koulutus- ja kehittämishankkeen.

Kansallisessa elintarviketuotannossa vaikuttaa tilojen määrän lasku ja tilakoon kasvu. Tämä tuo haasteita muun muassa eläinten hyvinvoinnille sekä maatalouden tuotantopanosten (rehut, kasvinsuojeluaineet, lannoitteet, eläinlääkkeet) korkean laadun ja hallitun käytön säilyttämiselle. Eläintiheyden kasvu voi lisätä eläintautien lisäksi myös elintarviketurvallisuusriskejä. Maatalousyrittäminen edellyttää entistä parempaa johtamiskykyä sekä tietotaitovalmiuksia. Suomen maatalous tulee edelleen olemaan riippuvainen ulkomaisista tuotantopanoksista (polttoaineet, kemikaalit, valkuaisrehut).

Kuluttajien luottamus kotimaisen elintarviketuotannon turvallisuuteen ja laatuun on pysynyt korkeana. Osaltaan tämä johtuu tehokkaasta ja avoimesta elintarvikkeiden jäljitettävyydestä. Kustannuspaineet alkutuotannossa ja jalostuksessa lisäävät toisaalta halua tinkiä hankitusta kansallisesta laatu- ja turvallisuustasosta. Jotta kotimainen luottamus suomalaisiin elintarvikkeisiin säilyy hyvänä, on suomalaisesta laadusta ja turvallisuudesta pidettävä kiinni. Kotieläintuotannon eettisyys on varmistettava tutkimukseen perustuvilla eläinsuojelunormeilla ja niiden valvonnalla. Kuluttajien mahdollisuuksia saada tietoja elintarvikkeiden tuotannossa käytetyistä menetelmistä on huolehdittava.

Arvoisa puhemies

Ruokailutavoissa on tapahtunut muutoksia. Selkeiden aterioiden sijasta ruokailu koostuu monista pienistä välipaloista, jolloin energiansaanti voi nousta turhan suureksi, koska sitä on vaikea arvioida. Kodin ulkopuolinen ruokailu, varsinkin lounasruokailu, on lisääntynyt, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta esimerkiksi terveelliseen työpaikkalounaaseen. Taloudellinen taantuma saattaa heikentää työnantajien mahdollisuutta tukea työpaikkaruokailua. Kuntien talousahdinko näkyy jo lasten ruokavaliovalinnoissa koulu- ja päiväkotiruokailussa. Tarjottavan ruoan ravintoarvokin on joissakin tapauksissa heikentynyt.  Näin ravitsemussuositusten noudattaminen on käynyt yhä haasteellisemmaksi.

Arvoisa puhemies

Tavoitteena pitää olla ruokapolitiikan yksinkertaistaminen valtionhallinnossa ja eri toimijoiden kesken. Hallintorakenteita pitää tarkastella kriittisesti ja tarpeettomiksi käyneitä toimintoja pitää lakkauttaa. Yhteenvetona totean lopuksi, että me sosiaalidemokraatit annamme tukemme kaikille niille toimille, jotka edistävät terveellisen ja vastuullisesti tuotetun sekä kohtuuhintaisen suomalaisen ruoan asemaa.