Raimo Piirainen

Kirjoituksia

Väkivaltarikoksien ennaltaehkäisy

Ilmaisen syvän osanottoni Norjan järkyttävän verityön uhrien omaisille ja kaikille, joita tämä mieletön veriteko on koskettanut. Silmitön väkivalta pysäyttää ja hiljentää. Väkivallan käyttö on aina tuomittavaa. Surutyön rinnalla tarvitaan kuitenkin tekoja.

On toimittava väkivaltaa vastaan. Suomessakin koetut ampumavälikohtaukset ovat oire kansalaisten keskuudessa esiintyvistä vakavista ongelmista. Ensisijaisesti ongelmat on pyrittävä ehkäisemään avoimuudella ja yhteisöllisyydellä. Kansakunta on koottava yhteen tällaisten veritekojen ehkäisemiseksi. Mukaan tarvitaan poliittiset toimijat yli puoluerajojen sekä kansalaisyhteiskunnan asiantuntemus. Tarvitsemme laajan kansallisen hankkeen kansalaisten henkisen hyvinvoinnin parantamiseksi.

Tässä ajassa turhautuneisuus purkautuu usein netin kautta. Kielenkäyttö on kovempaa, mutta sen tasoa kritisoitaessa helposti unohdetaan kansakunnan todellinen tila. Enemmän kuin kielenkäytöstä netissä, huolen tulisi kohdistua oksennusrefleksin syntymisen syihin. Vähättelemällä tai mitätöimällä ongelmia huutomerkkien takana enemmistön hyvinvointiin viitaten, rakennetaan kokkoa sytyttäjää varten. Internetvalvonta on tärkeää ja lainsäädäntö pitää päivittää vastaamaan netin tuomiin haasteisiin.

Nuorten miesten syrjäytyminen todettiin maamme sisäisen turvallisuuden suurimmaksi uhkaksi jo vuosia sitten. Uusi hallitus tuo lääkkeeksi tähän ongelmaan nuorten yhteiskuntatakuun, jossa jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan koulutuspaikka lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, oppisopimuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Tavoitteena on, että kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä 20–24-vuotiaista yli 90 prosentilla on perusasteen jälkeinen tutkinto.

Askeleet hyvinvoinnin parantamisessa ovat lasten ja nuorten yleiset elinolosuhteita sekä ehjäksi kasvamisen edellytyksiä parantavat toimenpiteet. Näitä ovat mm. koulun opiskelija huoltopalvelut, perheiden hyvinvointipalvelut ja riittävät mielenterveyspalvelut.

Uusi ampuma-aselaki astui juuri voimaan, jossa aseiden lupakäytäntöä tiukennettiin ja rajoitettiin käsiaseiden tulivoimaa. Nyt on syytä seurata lain muutoksen vaikutuksia. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa käsiaseiden vapaa hallussapito julkisilla paikoilla ei ole missään tapauksessa kansalaisoikeus. Elämme tänään maailmassa, jossa henkilökohtainen turvallisuus kaduilla, kouluissa ja työpaikoilla on ihmisen perusoikeus. Se ei perustu vahvemman oikeuteen, vaan yhteisesti sovittuihin sääntöihin ja oikeuksiin, joissa aseilla ja niiden käytölle ei ole sijaa.

Toisaalta meidän pitää ymmärtää kansalaisten elinolosuhteet ja aseiden käyttötarkoitukset. Itsekin 15-vuotiaasta saakka metsästystä harrastaneena tiedostan ongelmat, mitkä syntyy jos aseiden säilytys keskitetään. Vastaavasti aselain kiristäminen ei ratkaise väärinkäytösongelmia. Valvonnan toteuttaminen käytännön tasolla tarkoittaisi merkittävästi lisää resursseja valvonnan puolelle. Haja-asutusalueella asuvien ihmisten harrastus on usein metsästys, jolloin aseiden pitää olla kotona saatavilla päivittäisille metsästysretkille. Näiden ihmisten metsästysaseiden säilyttäminen yhteissäilytyspisteessä on mahdotonta järkevästi toteuttaa. Keskustelua aseiden hallussapidon pelisäännöistä on kuitenkin syytä jatkaa edelleen mm. ase- ja metsästysseurojen kanssa.