Raimo Piirainen

Blogi

verenpaine

Valinnanvapaudesta

Valinnanvapaus on noussut Sote-keskustelun pääosaan. Kaikki ovat valinnanvapauden puolesta, kun se toteutetaan oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti sekä mahdollistetaan myös kunnan oma tuotanto.

Nykyisin valinnanvapaus antaa asiakkaalle vapauden valita meneekö hakemaan terveyspalveluita yksityiseltä terveyspalveluita tuottavalta yritykseltä vai verovaroin tuottavalta kunnan terveyskeskukselta. Yksityisellä käyvä henkilö saa pienen korvauksen kansaneläkelaitokselta (KELA), jonka vastaanottanut lääkäri tai muu toimija vähentää suoraan laskusta ja hakee alennuksen suuruisen osuuden kelalta.

Kelakorvauksen prosenttiosuutta on menneinä vuosina leikattu, mikä on osaltaan vaikuttanut, etteivät pienituloisimmat pysty taloussyistä hakea terveyspalveluita yksityiseltä palveluiden tuottajalta. Osin myös tästä johtuen kasvupaine terveyspalveluiden osalta on kohdistunut kunnan terveyskeskusten suuntaan. Yksityiset suuret Terveystalot ovat saaneet tuottaa terveyspalveluita yritysten työntekijöille ns. työterveyshuollon palveluiden tuottajina, mikä on osaltaan lisännyt painetta yksityiselle sektorille. Yritykset maksavat, tosin kelan tukemana työterveyshuollon tuottamat palvelut.

Rahaa kuluu terveyden- ja sairaanhoidon palveluiden tuottamiseen monien eri kanavien kautta. Puhutaan ns. monikanavaisesta rahoitusmallista, josta pitää siirtyä yksikanavaiseen rahoitusmalliin, ainakin verorahoituksen käytössä.

Sipilän hallitus on toteuttamassa valinnanvapauden mahdollisuutta kaikille, mikä on hyvää tarkoittava ele. Tarkoitus on tuottaa hyvänlaatuisia palveluita kaikille. Asiantuntijoiden mukaan uudistus on nopeasti tehtynä ilman vaikutusarvioita, hyppytuntemattomaan. Ennen kaikkea ihmetyttää kuntien terveyskeskusten pakkoyhtiöittäminen. Ja, yksityisten suurten kansainvälisten

Terveyspalveluita tuottavien yhtiöiden tulo markkinoille, tekemään bisnestä veromaksajien rahoilla. Verot maksetaan tyttären tyttärien kautta paratiisisaarille. Miten käy niiden pienten paikallisten terveyspalveluita tuottavien yritysten, jotka eivät kuulu mihinkään terveyspalveluketjuun.

Lainatakseni Aina Inkeri Ankeista, ”Miksi aina näitä vanhoja juttuja. Olisiko syytä vielä harkinta palaamista entiseen hyvään vanhaan aikaan, jossa Kela-korvaus oli suurempi ja yksityiset pienet palveluiden tuottajat sekä kunnat voisivat tuottaa palveluita kansalaisille.” Se vähentäisi painetta ja toisi työhön mielekkyyttä julkiselle puolelle.