Raimo Piirainen

Kirjoituksia

Vallankäytön ulkoistaminen

Poliittiseen päätöksentekoon pyritään vaikuttamaan monin tavoin. Uusin ilmiö on ammattilobbarit, jotka ovat siirtyneet tehtäviinsä poliittisen päätöksenteon lähipiiristä. Toisaalta myös itse päättäjät ovat siirtyneet yhteiskunnallisesti merkittäville paikoille. Viimeisimpänä esimerkkinä tästä käynee entisen kokoomusministeri Jyri Häkämiehen siirtyminen Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajan tehtäviin. Näissä asioissa on helppoa yhtyä oikeusoppineiden kritiikkiin, tarvitsemme vähintäänkin eettisen ohjeiston politiikasta muihin tehtäviin siirtyville.

Olen jo aiemmin kirjoittanut päätöksenteon siirtymisestä esityksiä valmisteleville virkamiehille. On ollut nähtävissä, että toimintamalli on turhauttanut päätöksentekijöiksi vaaleilla valittuja. Käytänteet ovat muotoutuneet uomiinsa aikain kuluessa, eikä virkojaan hoitavia sopine siitä syyllistää. Sikäli kun viranhaltijan toimintatapa on kestävällä eettisellä pohjalla. Perinteisistä toimintamalleista poikkesi liikenneministeri Merja Kyllönen (vas), joka antoi potkut liikenneviraston pääjohtajalle Juhani Tervalalle. Tervalan erottamisen syy oli, että hän ei noudattanut annettuja ohjeita, ja huomautuksista huolimatta hän ei korjannut toimintatapojaan. On selvää, että päätöksentekijöiden tulee tehdä työnsä vaaleissa kansalaisilta saamansa mandaatin voimin ja tähän on myös viranhaltijoiden taivuttava.

Myös Kari Häkämies sivusi aihetta taannoisella kirjoituksellaan Aamulehdessä. Monin paikoin hänen näkemyksiinsä on helppo yhtyä. Olisi tärkeää kyetä pitämään asiantuntijuus erillään aatteista ja arvomaailmasta silloin, kun tarvitaan jonkin alan erityisosaamista päätöksenteon tueksi. Valitettavasti näin ei kuitenkaan aina tapahdu. Asiantuntijoiden sidonnaisuudet ja kytkökset selvitetään, mutta kuten Häkämies kirjoittaa, ”median laiskuus mahdollistaa politikoinnin asiantuntijakaavussa.” Median laiskuuden juuret ovat tunkeutuneet oppositiopuolueiden pahnoille. Sieltä media ammentaa läpitunkevat arvionsa tehdyistä poliittisista päätöksistä. Median tehtävänä olisi tehdä enemmän tutkivaa journalismia, jossa totuus on vahvempi kuin oppositiosta heitetty mutu-arvio.

Poliittiset virkanimitykset ovat yksi tapa ulkoistaa vallankäyttöä. Siksi niistä tulisi luopua mahdollisimman laaja-alaisesti. Helppoa se ei kuitenkaan ole. Sen näyttäminen toteen, että henkilö on tullut valituksi tehtäväänsä puoluetaustansa ansioista, ei ole yksiselitteistä. Pahimmillaan silläkin asialla voidaan ”pelata poliittista peliä” ja leimata henkilö vähätellen näin hänen osaamistaan. Tikun nokkaan joutuneen asema ei ole kadehdittava.

Demokraattisessa järjestelmässä kansa valitsee edustajansa tekemään päätöksiä puolestaan. Siinäkin kyse on vallankäytön ulkoistamisesta. Tavoitteena on, että edustaja toimii äänestäjänsä kanssa yhteneväisen maailmankuvan mukaisesti. Missään ei ole annettu lupaa ulkoistaa tuota valtaa kolmannelle osapuolelle. Epäilemättä halukkaita sen ottajiksi kuitenkin on, ja siksi on tärkeää tunnistaa ja tiedostaa asiantuntijoina käytettävien sidonnaisuudet, liittyvätpä ne lopulta mihin tahansa. Ylen tekemässä kyselyssä kansalaisten ja kansanedustajien arvot ja näkemykset olivat hyvin samanlinjaisia.