Raimo Piirainen

Kirjoituksia

Ylimielistä vallankäyttöä

Opettajankoulutus loppuu Kajaanista, eikä opetusministeri halua ottaa kantaa koko asiaan. Liikemiehet yrittävät ostaa ministerinpaikkoja rahalla, eikä sekään tunnu kuuluvan hallituspuolueille. Kukaan ei uskalla ottaa vastuuta enää mistään, vaan pallo heitetään mahdollisimman kauas pois itseltä. Puheet hallituksen toimintakyvyn halvaantumisesta eivät ole tuulesta temmattuja. Tällainen vastuunpakoilu ja kommentointi osoittavat hallituksen ylimielisen asenteen vallankäytön moraalia ja kansalaisten oikeustajua kohtaan. Luopumisilmoituksensa jälkeen pääministeri Vanhasen hallituksen toiminta on muuttunut kuin potun oleiluksi haaleassa maidossa. Räväkintä taitaa olla lakko-oikeuden rajoittamiseen liittyvä kommentointi.

Oppositiopuolueiden ja eritoten SDP:n ajankohtaisia kysymyksiä ja kannanottoja kommentoidaan räkyttämiseksi ja valittamiseksi, koska vastauksia ei osata, tai haluta antaa. Tällaisen ylimielisen vallankäytön kärsijöinä ovat heikompiosaiset ihmiset ja jo ennestään rakennemuutosten keskellä painivat talousalueet.

Lähiviikkoina keskustelu fokusoituu Keskustan puheenjohtajapeliin, eikä vaalirahasotkuillekaan näytä olevan loppua luvassa. Odotettavissa on, että valtiovarainministeri tapojensa mukaisesti kehottaa lopettamaan keskustelun ja keskittymään tärkeämpiin asioihin. Näin tämä hallitus on viime kuukaudet saikkaroinut eteenpäin sutkien liikemiesten myhäillessä onnistunutta arvovalinta vaikuttamistaan.

Opettajankoulutuksen jatkuminen Kajaanissa olisi voitu pelastaa, mutta siihen ei löytynyt hallituksessa tahtoa. Tympeintä on välinpitämättömyys, jolla mm.opetusministeri asiaan suhtautui. Puheenjohtaja Kataisen toistuvana tapana on jättää sotkujen selvittäminen asianosaisten huoleksi ja tämä näkyy vastuunsiirtona päätöksenteossa. Vastuuta ei uskalleta ottaa epäonnistumisen ja yksinjäämisen pelossa. Puolueen sisäisiin asioihin vetoaminen ei ole relevanttia, kun kyse on koko Suomea kokevista päätöksistä ja ihmisiä kiinnostavista asioista. Tahtoo vain olla, että ikävät ja vaikeat asiat halutaan päähallituspuolueissa määritellä joko yksityisyyden piiriin kuuluviksi, tai muuten vaan puolueen sisäisiksi asioiksi.